Lapsuuden matka tarun ja toden rajamaille

LEENA KROHN

Kotini on Riioraa

Teos 2008, 108 s.

Leena Krohn on tehnyt unenomaisen matkan lapsuutensa maisemaan. Kotini on Riioraa viittaa 1950-luvulta peräisin olevaan lastenloruun. Se johdattelee lukijan satumaisena hohtavaan menneeseen maailmaan, jossa risteilevät sulassa sovussa kummitukset, vammaiset, latinaa höpisevä lamppukauppias ja mielikuvituseläimet.

Päähenkilö Ruth pohtii elämän suuria ja pieniä kysymyksiä myös aikuisia puhuttelevasti. Miksi minä olen juuri minä? Mitä tarkoittaa, kun joku kaatuu sodassa? Miten avaruus voi kasvaa, jos se on jo valmiiksi ääretön? Krohn taitaa sadunkerronnan ja jättää osan salaisuuksista avaamatta.

Kristallinen kieli kantaa kautta kirjan eikä tyyli horjahda selittelyn puolelle. Ongelmaksi muodostuu elämänpiirin vieraus nykypäivän lapselle. Tarina toiminee parhaiten ääneen luettuna ja vaikkapa isovanhemman selittämänä.

Kirjan new age -henkinen kuvitus on kirjailijan omaa käsialaa. Modernille tietokonekuvitukselle luovat kontrastia vanhahtavat selittävät kuvatekstit. Keskeiset symbolit, lamput ja valo, kulkevat mystisinä elementteinä läpi teoksen niin tekstissä kuin kuvissa.

ARTO VIRTANEN Anna ei usko satuihin Kuvitus Kristiina Louhi. Tammi 2007, 75 s.

Anna Lusikkajärvi on eläväinen tyttö, jota jännittää koulun alkaminen. Annan lähipiiriin kuuluvat isän ja äidin lisäksi isoisä, kummitäti, kaksi tamagotsia ja pikkuveli Santtu. Tarinan aikana Anna ehtii seikkailla monilla tasoilla niin Italiassa kuin Ahdin valtakunnassa ja oppia kirjoittamaan.

Kirja kuvaa uskottavasti kuusivuotiasta lasta, joka on kuin kahden maan kansalainen - toisaalta vielä pikkulapsi, toisaalta jo iso koululainen. Anna kieltäytyy jääräpäisesti uskomasta Elvikseen ja joulupukkiin, mutta elää samalla vahvasti satumaassa. Turhan latteaksi jääkin ratkaisu selittää Annan mielikuvituksen laukat pelkiksi uniksi. Lapsilukija ei rationaalista selitystä kaipaa.

Kristiina Louhen mustavalkokuvitus on herkkää ja konstailematonta. Luvut aloittavat isot alkukirjaimet houkuttelevat eskari-ikäisiä kirjainten tunnistamispuuhiin. Kirja on oivallista ääneen luettavaa koulun alkua odottelevalle lapselle.

HANNELE HUOVI Suurkontio Tahmapää rakentaa Kuvitus Mika Launis. Tammi 2008, 89 s.

Suurkontio Tahmapää on talonrakennuspuuhissa vanhan talon romahdettua kasaan. Iiro-hirvi, Veikko-siili ja Tamppi-orava ehdottavat kukin omannäköistään ratkaisua, mutta Tahmapää tarkkailee lintubongareita ja pohtii karhunpönttöä. Pienistä aineksista syntyy hupaisa tarina, joka kertoo jotain olennaista ystävyydestä.

Kirja sekoittaa mukavasti perinteisiä satueläimiä ja urbaania citymetsää. Tarinoinnissa on kiireettömän lempeä sävy, johon Mika Launiksen kuvitus luo veikeää vastapainoa. Tahmapää-kirjat kuuluvat Tammen Keltanokka-sarjaan ja sopivat vasta lukemaan oppineille. Tahmapää on ennestään tuttu hahmo kirjasta Suurkontio Tahmapää (2000).

JACQUIE WINES 101 tapaa pelastaa maapallo Suom. Marlene Sanoukian. Kuvitus Sarah Horne. Gummerus 2008, 144 s.

101 tapaa pelastaa maapallo listaa nimensä mukaisesti jokalapsen ekovinkkejä. Jos vaatteet eivät ole kovin likaisia, ne voi pestä alhaisessa lämpötilassa, kouluun voi kulkea kimppakyydillä ja lahjaksi voi antaa hyvän teon tavaran sijaan.

Ohjeet ovat käytännöllisiä ja selkeitä, ja humoristinen kuvitus keventää sinänsä rankkaa aihetta. Faktatieto maailman tilasta tarjotaan ohjeiden lomassa, jolloin informaatio ei käy turhan ahdistavaksi. Aina voi tehdä jotain paremman huomisen eteen: pitää roskapäiväkirjaa, sammuttaa turhia sähköjä ja välttää pullotettua vettä. Lapsia neuvotaan myös ohjaamaan vanhempiaan ympäristöystävällisempiin elämäntapoihin.

Huumorista huolimatta kirjaa rasittaa hivenen kirkasotsainen ote. Ajoittain lapsi velvoitetaan pelastamaan lähestulkoon koko planeetta. Onneksi lukijaa muistutetaan myös siitä, että maailman muuttaminen on iso urakka eikä kukaan selviä siitä yksin.

Nykylapsi taitaa laajan mediankäytön, ja ikäryhmää puhuttelevasti kirjaan liittyvät kivat nettisivut, joiden kautta voi tehdä ekoteon ja haastaa kaverinkin mukaan. Oppaan hankinta itsessään voi jo olla ympäristöteko. Kirjan sisäsivut on painettu FSC-sertifioidulle paperille, ja osa kirjan tuotosta lahjoitetaan Luonto-Liitolle.

MARIKA USKALI

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.