Laulu koti-ikävästä

Ihmiselämään liittyvät kulttuuriset ristipaineet ovat usein seurausta alati kiihtyneistä muuttoliikkeistä kansojen historiassa. Juurettomuus on syvältä riipaiseva kokemus yhä useammalle. Tällaisten asioiden ja näkymien edessä on muun muassa Aknestik-yhtyeessä soittanut muusikko Kai Latvalehto Mika Ronkaisen elokuvassa Laulu koti-ikävästä.

Emme ole koskaan kokonaisia, meissä on aina sellainen aukko riippumatta siitä miten hyvin elämä sujuu, lausuu eräs ruotsinsuomalainen mies Ronkaisen kiinnostavassa dokumentissa. Kyse on henkilökohtaisesta tunteesta, jonka kanssa on vain opittava elämään.

Latvalehto matkustaa yhdessä Tauno-isänsä kanssa Oulusta Göteborgiin, jonne heidän perheensä muutti työn perässä jo 1970-luvulla, jolloin todellisuus saattoi olla varsin värikästä.

Näitä asioita tarkkaillaan elokuvassa, joka rakentuu oivallisesti paitsi henkilökohtaisista muistoista niin niitä osittain kuvittavista musiikkiosuuksista. Salaisuuksia keritään, availlaan ja paljastetaan erityisesti autossa käytävien keskustelujen kautta.

Ruotsinsuomalaisuutta, menneen ja nykyisyyden välisiä tasoja valotetaan monelta kantilta ja yksi dokumentin tavoitteista on sukupolvien välisen kuilun yhteen kurominen. Tämän teeman herkimmät hetket koetaan Göteborgin ”Raggarikukkulalla”, jossa isän ja pojan muistot yhdentyvät ja matka tiivistyy. Historian läsnäolo leimaa henkilökohtaisesti avautuvia emootioita.

Ronkaisen dokumentissa on inhimillisten, koskettavien hetkien seassa runsaasti musiikkia ja osa kerronnan merkityksistä avautuukin laulujen sanoitusten myötä. Näin musiikki jatkaa muita elokuvassa ääneen lausuttuja asioita kuvaten päähenkilöiden tuntemuksia omalla tavallaan.

Lauluja tulkitsevat ansiokkaasti Darya Pakarinen ja Kuutamo-orkesteri, Anna Järvinen, Magnus Fargerwall, Mirella Hautala, Jukka Takalo ja Love Antell.

Laululyriikat heijastavat osaltaan ihmisen kokemaa nostalgiaa, tunteita ja muistoja sekä myös mielikuvien mahdollisuutta näissä tilanteissa. Samalla ne tuovat lisää sympatiaa päähenkilöiden ajatuksille ja haavoitetun identiteetin kokemuksille. Menneiden tilanteiden muistoa jaetaan eri aikatasoilla. Laulu koti-ikävästä on jo ehditty palkita monilla festivaaleilla ja pohjoismaiden parhaana dokumenttina Göteborgissa.

Mika Ronkainen on aiemmissakin dokumenteissaan käsitellyt miehisiä tunteita ja tilanteita. Hänen edellinen teoksensa Freetime Machos (2010) kuvasi maailman pohjoisinta Oulussa pelaavaa rugby-joukkuetta. Miehen yhdenlainen läpimurto oli elokuva Huutajat – Screaming Men (2003), joka puolestaan loi kuvan poikkeavasta musiikillisesta toteutuksestaan tunnetuksi tulleesta mieskuorosta. Lisäksi tuotantoon kuuluu vanhempi teos Autobonus (2001).

Ohjaus: Mika Ronkainen.

Rooleissa: Kai ja Tauno Latvalehto.

Tyylilaji: dokumentti, musiikki.

S.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.