Laura Sippola - Trenkipoika

LAURA SIPPOLA

Trenkipoika

Texicalli
L aura Sippola on saanut aiemmista levyistään runsaasti kiitosta, muun muassa monilta kriitikoilta. Laulaja-lauluntekijä, pianistin tyylilajeina ovat olleet lähinnä folk ja jazz. Omien julkaisujen lisäksi Sippola on tehnyt musiikkia esimerkiksi Lauluyhtye Rajattomalle, Club For Fivelle ja Johanna Kurkelalle.

Yhdessä &Tuki-taustayhtyeen kanssa (nimi tosiaankin &Tuki, ei pelkkä Tuki) tehdyllä Trenkipoika-levyllä Sippola keskittyy Siionin virsiin, joka on körttien virsikirja. Körttiläisyys eli herännäisyys on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavista herätysliikkeistä.

Sippola on todennut, että Trenkipoika-levyllä virsien sävelmät on haluttu tuoda esille itsenäisinä musiikkikappaleina ja osoittaa sitä kautta niiden kulttuurillisesti väkevää antia.

Tarjolla on tuhti paketti. Levyllä on kestoa lähes tunnin verran. Käytetyn materiaalin myötä Trenkipoika-levylle syntyy automaattisesti juurevuutta ja kansanmusiikki-näkökulmaa. Sanoitusten myötä kyseessä on samalla selkeästi hengellinen levy. Sovitukset ovat Sippolan pääasiallisen instrumentin kautta usein pianovetoisia. &Tuki-yhtye täydentää taitavalla otteella. Kontrabasso luo sävyjä ja rumpuja käytetään lempeästi. Jousi- ja puhallinsoittimet toimivat vain höysteenä, eivätkä hallitse.

Perinteisesti Siionin virsien laulamisessa ja tulkinnoissa korostuu jyhkeys. Sippola lähestyy niitä sirommin. Sovituksista löytyy näkemystä ja kappalekohtaista yksilöllistä otetta. Melodioista, teksteistä, sovituksista ja tulkinnasta syntyy maisema, jossa korostuvat harmonia, rauha ja nöyryys.

Levy sisältää myös kaksi Sippolan tekemää kappaletta. Niissä kuuluu jälleen kerran hänen taitavuutensa sekä säveltäjänä että sanoittajana. Lisäksi levyltä löytyy kaksi tulkintaa vanhoista reki- eli kansanlauluista; Trenkipoika-nimi on napattu Ketoolan Jukka -laulusta.

Koit, Jeesus, ristin ruhtinaana sekä Koska valaissee koin tähtönen ovat levyn parasta antia. Molemmissa on pienieleisyyttä ja vahvasti latautunutta tunnelmaa. Yllättävää ei ole se, että parhaimmistoon nousevat myös Sippolan itse tekemät Kaunis mieli ja Totuuden Henki; niin laulaja kuin yhtye ovat niissä kaikkein omimmillaan.

Juurevaa materiaalia olisi voinut lähestyä paikoin karheammalla ja vahvemmalla tavalla. Varsinaisten kappaleiden ohella levyllä on kaksi lyhyttä instrumentaaliosuutta. Toisessa kuullaan Peter Engbergin kitaraa ja toisessa Tuure Kosken kontrabassoa. Vastaavanlaista lähestymistapaa olisi voinut olla enemmän myös sovituksissa.