Leena Lehtolainen: Surunpotku

Surunpotku

Leena Lehtolaisen uusi rikosromaani Surunpotku on Maria Kallio -sarjan kolmastoista kirja. Tällä kertaa liikutaan jalokivien säihkeessä ja rulettipöytien jännityksessä. Jännitystä teos tarjoaa monella muullakin tavalla.

Rikosjuttu pyörähtää käyntiin, kun Maria Kallion johtama Epätyypillisten väkivaltarikosten tutkintayksikkö Länsi-Uudenmaan poliisissa saa tutkittavakseen murhan. Jalokivikauppias Jaakko Pulma on löydetty Tapiolan kirkon lastenvessasta. Käymälä lainehtii verta enemmän kuin murhatun haavoista on voinut sitä vuotaa. Kuollut jalokivimies on nousujohteista poliittista uraa luovan Henna Pasanen-Pulman puoliso.

Kirjan nimi viittaa kuvitteellisen Metsätähti-yhtyeen hittiin Surunpotku. Hitin tekijä liittyy sekä Marian punkkarinuoruuteen että Pulman perheeseen. Rikostutkinnan edetessä ilmenee muitakin yllättäviä ihmisten välisiä kytköksiä. Tämä on vissi keino kehitellä juonta.

Loppukuvassa havaitaan, että kaikki on ollutkin tavallaan nähtävillä koko ajan. Ratkaisevat kytkökset selviävät lukijalle vasta viimeisillä sivuilla, mikä on hyvä.

Lehtolainen pitää usein pedanttisen tiukasti esillä kulloisenkin kertomuksen keskusteemoja ja varioi niitä monesta vinkkelistä. Surunpotkussa nimenomaan suru, metsä ja kirkko ja sen sanoma ovat ristivalotuksessa.

Kirja on napakka rikospähkinä purtavaksi, vaikka poliisien monet tutkintalinjat uhkaavat välistä hajaannuttaa teosta, ja osa niistä kyllä haipuukin ikään kuin kadoten hämärään.

Minäkertojana Marialla on viimeinen sana omassa tarinassaan. Hän pohtii kirkon roolia nyky-yhteiskunnassa ja sen päämiehen, Jeesuksen, opetuksia. Viisaana naisena hän esittää enemmän kysymyksiä kuin yrittää keksiä vastauksia tuskallisiin mysteereihin, kuten lasten kokemiin kärsimyksiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.