Leijapoika

LEIJAPOIKA

M arc Fosterin ensi-iltaelokuva Leijapoika on emotionaalinen kuvaus ystävyydestä, perheyhteisöstä ja ennen kaikkea Afganistanin viime vuosikymmenten kulttuurista, joka on vaihdellut moderneista hetkistä aina talibanien mukanaan tuomaan kurimukseen.

Näkökulma on alussa nuoren Amirin ( Zekiria Ebrahimi), joka on varakkaan kauppiaan poika. Hän kasvaa yhdessä perheen palvelijan pojan Hassanin ( Ahman Khan Mahoodzada) kanssa 1970-luvun lopun Afganistanissa. Amir on Pashtun, noina aikoina Afganistania hallinneen etnisen ryhmän, sunnimuslimien jäsen. Hassan kuuluu aasialaisperäisiin shiioihin. Amir kätkee ystävyyden muiden läsnä ollessa, säilyttäen näin perinteiset luokkarajat. Toinen hallitsevaan kastiin kuuluva poika Assef ( Elham Ehsas) ei hyväksy heidän ystävyyttään ja kiusaa heitä jatkuvasti.

Amir ja Hassan osallistuvat Kabulissa järjestettyyn leijojen lennättämiskilpailuun ja suoriutuvat sieltä voitokkaina. Juuri tuolloin Assef suorittaa julman kostonsa pientä Hassania kohtaan. Amir näkee salaa yhteenoton, mutta vetäytyy kuitenkin taustalle.

Tuon tapahtuman traagiset vaikutukset piinaavat vanhempana Amiria ( Khalid Abdala) ja myöhemmin, toimiessaan kirjailijana Kaliforniassa, hän saa viestin kotimaastaan ja päättää lähteä takaisin katsomaan synnyinseutunsa senhetkistä tilannetta, jota leimaa talibanien yksioikoinen ja suvaitsematon hallinto.

Luontevia lapsikuvia

David Benioffin käsikirjoittamaLeijapoika pohjautuu Khaled Hosseinin, amerikkalaistuneen afgaanikirjailijan tunnettuun romaaniin, joka julkaistiin vuonna 2003. Romaanin ja elokuvan sävytys on kuitenkin erilainen, sillä romaanissa on kertoja, joka selvästi hallitsee tunnelmia. Fosterin elokuva on avoimempi ja vapaampi visioissaan, jolloin katsoja pääsee enemmän tulkitsemaan näkemiään tilanteita.

Marc Fosterin ( Monster's Ball, Finding Neverland, Stranger than Fiction) rauhallisella tyylillä ohjattu elokuva etenee kiinnostavasti kohden yhä synkemmäksi muuntuvaa Afganistanin tilannetta. Poikien ystävyyttä kuvataan kerronnassa erityisen herkästi ja moniin hetkiin on Foster saanut luotua hienovaraisia ja koskettavia sävyjä. Tumma melodraama odottaa kuitenkin aina nousemistaan, mutta ennen synkempiä hetkiä nähdään hienosti luotu leijakilpailujakso, joka kuuluu elokuvan muistettavimpiin hetkiin.

Leijojen lennättämisellä on vahva symbolinen lataus elokuvassa, ja monet muutkin jaksot sisältävät laajempia, symbolistisia arvoja, kun ajatellaan Afganistanin traagista historiaa. Paikallissävytys on elokuvassa erityisen vaikuttavasti hahmotettu, liikutaan sitten mullahien orjuuttamassa Afganistanissa tai aurinkoisessa Kaliforniassa.

Khalid Abdala esittää vakuuttavasti Amiria ja Atossa Leoni nähdään hänen tulevana vaimonaan Sorayana. Lapsikuvat on elokuvassa toteutettu suurella huolella ja nuorten näyttelijöiden, Zekiria Ebrahimin ja Ahmad Khan Mahoodzadan tulkinnoissa on läheisyyttä ja elinvoimaa. Iranilainen näyttelijä Homayoun Ershadi, joka muistetaan Abbas Kiarostamin elokuvasta Kirsikan maku (1997), on erinomainen Amirin isän, "Baban" roolissa. Elokuvassa on suuri osa musiikilla, joka luo kerrontaan etnisiä sävyjä, ja kuvan ja äänen tiivis rytmitys siivittää monia kohtauksia.

JARMO VALKOLA