Lemuria – Sinisen planeetan tarinoita

”Nyt loppui punk ja hevi. Ryhdytään folkkaamaan!”, ilmoitti juuri perustetun Lemurian kitaristi Jukka-Pekka Hirsimäki kymmenen vuotta sitten. Saxon-covereita veivannut yhtye pisti ilmaisunsa kertaheitolla remonttiin ja aloitti vaivalloisen vaelluksen kohti debyyttialbumiaan.

Ongelmia ei matkalta puuttunut: soittajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin, bändi kävi hajoamisen partaalla ja valmiit äänityksetkin hävisivät kertaalleen. Kaiken säätämisen jälkeen Lemuria on kuitenkin kasassa ja levy ulkona.

Lopputuloksesta muodostui kansanmusiikilla höystettyä suomipoppia, joka tuo mieleen Lauri Tähkän ja Elonkerjuun. Kuusihenkisen orkesterin soundi on muhkea ja erittäin ammattimainen.

Pelimannihenkiset sovitukset on ladattu täyteen mitä erilaisimpia soittimia, mutta kaikelle tuntuu olevan paikkansa tässä paletissa.

Sinisen planeetan tarinoista ei kuitenkaan löydy mieleenpainuvia iskusävelmiä. Materiaali on mukiinmenevää, mutta mitään suuria tunteita se ei herätä. Lähimmäksi osuvat Metsäläinen ja Rakastit reissuja, rakastit viinaa.

Mikko Siltanen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.