Leonardo da Vinci - Työpäiväkirjat

LEONARDO DA VINCI
Työpäiväkirjat
Koonnut ja suomentanut Laura Lahdensuu.
Teos 2009, 440 s.
Minulle syntyi pojanpoika, poikani Ser Pieron poika, 15. huhtikuuta, lauantaiyönä kolmannella tunnilla. Hän sai nimen Lionardo, kirjoitti Antonio da Vinci suvun muistikirjaan vuonna 1452.

Niin tuli maailmaan historian tunnetuin "uomo universale", yleisnero Leonardo da Vinci. Firenzeläisen notaarin avioton poika varttui isoisänsä perheessä Vincin pikkukaupungissa.

Pojasta ei tullut kirjanoppinutta vaan hän hankki pätevyytensä käytännön työssä. Jo nuorena hän pääsi Andrea del Verrocchion oppiin Firenzeen. Tieteellisesti ja taiteellisesti edistyneessä Verrocchion pajassa työskentelivät samaan aikaan myöhemmät mestaritaiteilijat Sandro Botticelli ja Pietro Perugino.

Oman työpajansa Leonardo perusti 1470-luvun lopussa Firenzeen. Niiltä ajoilta ovat peräisin hänen varhaisimmat säilyneet muistiinpanonsa. Siitä lähtien Leonardo tuotti kirjallista aineistoa kuolemaansa saakka.

Perinnön pirstaleet

Leonardon muistiinpanojen laajuus on huomattava, vaikka hän ei elinaikanaan julkaissut yhtään kirjaa. Käsikirjoituksia on säilynyt jälkipolville noin 14 000 sivua. Alunperin arkkeja arvellaan olleen ainakin kaksi kertaa enemmän.

Leonardon kuoleman jälkeen käsikirjoitusvihkoja myytiin, leikeltiin ja sekoitettiin. Kirjoituksia lienee tuhoutunut senkin vuoksi, että Leonardo kirjoitti omintakeisesti peilikirjoituksena vasemmalla kädellä eivätkä kaikki ymmärtäneet tekstiä.

Käsikirjoituksia on päätynyt muiden muassa Britannian kuninkaalliseen kokoelmaan, Victoria & Albert Museumiin, Vatikaanin kirjastoon, Madridin kansalliskirjastoon sekä Bill ja Melinda Gatesin säätiölle.

Työpäiväkirjoihin on koottu laveasti otteita Leonardon kirjallisesta perinnöstä: havaintoja luonnosta, eläimistä ja ihmisistä, näkemyksiä tieteestä ja taiteesta, luonnoksia keksinnöistä, arkkitehtuurin kaavakuvia ja teostutkielmia sekä ajatelmia, arvoituksia ja pilajuttuja.

Yksityiselämästään Leonardo kirjoitti vähän, mutta teksteistä avautuu yleisneron luonne: tarkka havainnoitsija ja tieteilijä, arvonsa tunteva taiteilija, hämmentävän laaja-alainen keksijä, kiivas ajattelija ja eetikko.

Teos-kustantamo on valmistanut Työpäiväkirjoista komean kirjan, yksinkertaisen, tyylikkään ja houkuttelevan, todellisen kulttuuriteon.

Valohämy, perspektiivi

Leonardo da Vinci tunnetaan nykyisin ennen kaikkea Mona Lisa -maalauksestaan. Teoksen naisen salaperäinen hymy ilmentää taiteilijan valohämytutkielmia. Samaa valon ja varjon häivettä, sfumatoa, Leonardo käytti taitavasti Luolamadonna-maalauksessa.

Yksityiskohtainen perspektiivin tutkimus näkyy puolestaan Santa Maria delle Grazien kirkon ruokasalin Viimeinen ehtoollinen -maalauksessa.

Leonardolle maalaaminen oli taiteenlajeista merkittävin. Kirjoituksissaan hän todisti toistuvasti kuvataiteen paremmuutta runouteen ja musiikkiin nähden. Kuvataiteen ylivertaisuus perustui näköaistiin: "Silmä on matematiikan ruhtinas ja sen tarjoama tieto on totta."

Leonardon monialaisuudessa taiteilijuus oli yksi osa. Renessanssin italialaisia mestaritaiteilijoita oli useita ja mielipiteestä riippuen lahjakkaampiakin. Monien mielestä Michelangelon (1475-1564) loisteliaat Sikstuksen kappelin kattofreskot Vatikaanissa ovat tyylikauden huipentuma.

Suuret suunnitelmat

Leonardon taideteoksia olisi säilynyt jälkipolville enemmänkin, jos tekijä olisi saanut suunnitelmansa valmiiksi.

Täydellisyyden tavoittelu ja yhtäaikaiset lukuisat hankkeet johtivat usein mahdottomiin tilanteisiin. Taiteilija teki yksityiskohtaisia suunnitelmia tilausteosten toteuttamiseksi, mutta lopulta monet työt jäivät toteutumatta.

Milanon herttuana toiminut Ludovico Sforza tilasi suojatiltaan Leonardolta jättimäisen pronssisen ratsastajapatsaan vuonna 1489. Neljän vuoden jälkeen tarkoin suunnitellusta hevospatsaasta valmistui yli seitsemän metrin korkuinen malli. Pari vuotta myöhemmin hanke kariutui, kun patsaaseen varattu metalli luovutettiin tykkien valmistamiseen. Patsaan mallikin tuhoutui sodassa.

Mesenaateilta vaadittiin kärsivällisyyttä. Hovit eivät silti hylänneet Leonardoa. Milanon valloittanut Ranskan kuningas Frans I palkitsi Leonardon ruhtinaallisella eläkkeellä vielä vuonna 1516.

Kokemuksen oppi

Tutkijaluonteeltaan Leonardo oli ehdoton pragmaatikko, käytännön havaintoihin nojaava luonnon tarkkailija - omien sanojensa mukaan "omo sanza lettere", mies vailla kirjasivistystä.

Leonardo halveksi suorasanaisesti maagikkoja ja aineelliseen rikkauteen viehtyneitä: "Ihmisten luuloista typerimpänä on pidettävä uskoa noituuteen ja henkien manaamiseen."

Kirjoitukset todentavat, kuinka uutterasti Leonardo tutki ja yritti ymmärtää luontoa kuten ihmisen anatomiaa, pilvien muodostumista, tuulta ja veden kiertoa, linnun lentoa ja taivaankappaleiden olemusta. Lintujen tarkkailun pohjalta syntyi useita lentolaitekeksintöjä.

Vaikka Leonardon tiedot luonnosta poikkeavat osin nykykäsityksistä, ihailua herättää hänen periksiantamattomuutensa. Aidon tutkijan tavoin hän testasi tietouttaan ja korjasi vääriä käsityksiään.

Oma lukunsa Leonardon kekseliäisyydessä oli sotilasinsinöörin rooli. Hän ideoi suuren arsenaalin tuhokoneita. Sotakoneiden piirroksia on säilynyt, mutta itse koneiden toteutuksesta ei ole varmuutta. Vaikuttaa jopa siltä, että Leonardolta tilattiin suunnitelmia teknisistä laitteista ja pieniä keksintöjä hovin ihmettelyn ja huvituksen vuoksi.

Kaiken ohella yleisnero tunsi paloa moraalifilosofiaan. Elämästä ja kuolemasta Leonardo lausuu kauniisti: "Hyvin käytetty päivä takaa suloisen unen, hyvin käytetty elämä suloisen kuoleman."

Leonardo vietti viimeiset vuotensa Cloux'n linnassa Amboisessa ja kuoli 2. toukokuuta 1519.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.