Leverage - Circus Colossus

LEVERAGE
Circus Colossus
Spinefarm Records
Leveragen kolmannen kokopitkän, Circus Colossuksen kansitaide pistää miettimään. Äkkiseltään näyttää siltä, että Gotham City ilmasta -henkisen panoraaman etualalla on karhu onkivavan kanssa. Mutta eihän se voi pitää paikkaansa. Vai voiko? Joka tapauksessa salamat ovat aina siistejä.

Leverage on kolossi, jonka toinen jalka on Jyväskylässä ja toinen lepää Helsingin päässä. Yhtye sinkosi puun takaa suomalaisen hard rockia kuuntelevan yleisön tietoisuuteen vuoden 2006 erinomaisella debyytillä Tides. Viime vuonna julkaistiin yhtyeen toinen albumi, Blind Fire, jolla soittoon oli tullut suoraviivaisuutta, raskautta ja vauhtia.

Circus Colossus jatkaa edeltäjänsä hengessä, mutta laajemmilla kaarilla. Tämä johtunee myös siitä, että Leveragen primus motor, kitaristi Tuomas Heikkinen on hellittänyt otettaan säveltämisestä. Circus Colossuksella kuullaan ensimmäistä kertaa kappaleita, jotka lähteneet yksinomaan kitaristi Torsti Spoofin kynästä. Säveltäjän viittaa on itselleen sovittanut myös rumpali Valtteri Revonkorpi.

Uuden levyn soundiin on vaikuttanut myös se, että sävellysapua yhteen biisiin tarjonnut Jämsänkosken metallimoguli, Silentiumin Sami Boman on ollut huseeraamassa biisien orkestraatioiden kanssa.

Kyllä, luitte oikein. Circus Colossukselta löytyy orkesteria isolla kädellä, enkä ole täysin vakuuttunut että tämä "Kiteen tauti" on tehnyt pelkästään hyvää Leveragen soundille.

Leveragen soitto on toki aina ollut isoa ja ilmavaa eikä ylimääräinen mahtipontisuus sitä naurunalaiseksi tee, saati että bändi olisi puhtaasti kitaravetoinen, onhan kosketinsoittaja Marko Niskala ollut kiinteä osa yhtyettä alusta alkaen.

Onneksi se ylenpalttisin sinfonisuus ulottuu ainoastaan Circus Colossuksen alkuminuuteille. Kiekon starttaava kaksiminuuttinen sinfonia-intro Rise olisi täysin turhanpäiväinen, ellei se olisi oleellinen osa sitä seuraavaa Wolf and the Moon -raitaa pedattaessa.

Vaikka symbaalit ja jouset ja ties mitkä kilkuttimet pauhaavat taustalla kuin vauhtia napannut torvisoittokunta, tunnistaa biisin edelleen ja aina Leverageksi yhdestä asiasta: Pekka Heinon laulusta. Myös Brother Firetriben vokalistina nimeä tehneen Heinon ääni on sen verran ainutlaatuinen, että se nivoisi albumin kokonaisuudeksi, vaikka biisit vaihtelisivat kantrista konemetalliin.

Muhkean Wolf and the Moonin jälkeen otetaan korjausliike aivan toisaalle. AC/DC:maisen kuivalla kitarariffillä alkava Movie Gods paisuu kertosäkeessä kasari-henkiseksi hard rockiksi, mutta yhtä kaikki nyt ollaan syvällä Leverage-maassa, akustista siltaosiota myöten.

Circus Colossukselta ei kenties löydy välittömästä naaman sulattavaa rallia Blind Firen Hellhornin tapaan tai Tidesin Horizonin kaltaista täydellistä hard rock -hymniä, mutta eipä siltä löydy heikkoja tai ärsyttäviäkään vetoja. Circus Colossus jatkaa erinomaisen yhtyeen erinomaista julkaisusarjaa vailla suurempia itkun aiheita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.