Levyarvio: Akseli Hiltunen tekee musiikkia vaikutteiden varjossa

Akseli Hiltunen

Pandemia – Lauluja alamaista

Omakustanne

Arvio: 3/5

Akseli Hiltusen kakkosalbumi kulkee ensiminuutit niin tiiviisti YUP:n varjossa, että sen omaa olemusta on vaikea hahmottaa. Ärhäkkä suomenkielinen progerock, laulumaneerit, tekstien groteski kuvasto ja maailmanmenon sarkastinen kommentointi kuulostavat kovin tutuilta. Ja monista melodioistakin löytyy samoja kaikuja.

Vähitellen vaikutteiden kirjo laajenee Sielun Veljien suuntaan ja kuvakin tarkentuu. Hiltunen erottuu hengenheimolaisistaan ennen kaikkea aggressiivisemmalla asenteella. Tekstien ironia kääntyy lempeän humanismin sijaan usein sinne pimeämmälle puolelle, ja tukkoinen soundimaailma tekee musiikista varsin raskasta, vaikka melodioissa on kevyempiäkin sävyjä ja tarttuvuutta. Tunnelma kehittyy levyn aikana yllättävän painostavaksi.

Vaikutteet paistavat kirkkaasti läpi, mutta se suotakoon, sillä eihän tällaista musiikkia näinä aikoina moni tee. Ja sävellyksissä tuntuu olevan paljonkin ideaa ja hyviä melodioita.

Yksioikoinen soundimaailma sitä vastoin kaipaisi lisää sävyjä. Nyt se latistaa sekä biisien sisällä että niiden välillä olevaa runsasta tyylien ja tunnelmien vaihtelua, joka kai kuitenkin on olennainen osa Hiltusen musiikkia.