Levyarvio: Anssi Kelan pakka on positiivisesti levällään

Anssi Kela

Ääriviivoja

Fried Music

Arvio: 4/5

Anssi Kelan seitsemäs soololevy Ääriviivoja vaikutti parin ensimmäisen kuuntelukerran perusteella pettymykseltä: sekasotkulta vanhaa ja uutta, yritykseltä miellyttää kaikkia miehen eri aikakausien levyjen faneja. Ääriviivat ei ole mikään rohkea hyppy kohti jotain aivan uutta vuoden 2013 Anssi Kela -albumin tapaan, mutta useamman pyöräytyksen jälkeen rönsyilevä teos paljastuu toimivaksi kokonaisuudeksi. Sitä voisi nimittää jopa teemalevyksi.

Kuulostakoon kuinka kornilta tahansa, mutta kantavana aiheena albumilla on ihmisen ikävä toisen luo. Muitakin aiheita käsitellään, kuten vanhemmuuden ihmettä Kaiken tarkoitus -kappaleessa. Useissa lauluissa kertoja kaipaa itselleen tärkeää ihmistä, niin fyysisesti kuin psyykkisesti, riippumatta siitä onko toinen lähellä tai kaukana.

Musiikillisesti Ääriviivoja on kuin sekoitus Kelan koko urasta. Mukana on bändisoittoa, tiettyjen aikojen ja genrejen soundeja. Ripaus nostalgiaa, vähän modernimpaa suomirockia ja debyyttilevyn maailmaan palaavaa äänimaisemaa. Ääriviivat on kyllä piirretty, mutta ei kovin tarkkaan, sillä pakka on positiivisesti levällään.