Levyarvio: Cleaning Women oli siistimpi, kun se sanoi vähemmän

Cleaning Women

Intersubjectivity

Svart Records

Arvio: 2/5

Jokaista konseptibändiä vaanii sama vaara: entä jos spektaakkelin edessä oleva etäännytyksen verho lakkaa toimimasta ja itse spektaakkeli sen myötä.

Risto Puurusen, Tero Vänttisen ja Timo Kinnusen Cleaning Women pukeutuu keikoilla mustiin jakkupukuihin ja sukkahousuihin, kasvot kalpeaksi meikattuina. Instrumentteina toimivat muun muassa kodinhoitovälineet, kuten pyykinkuivausteline. Keikoilla – ja etenkin mykkäelokuvasäestyksissä – Cleaning Women on juuri viihdyttävimmillään.

Pitkälle konseptoitu bändi ja erikoiset soittimet antavat helpommin anteeksi keskinkertaiset sävellykset. Alleviivataan sitä, mitä ei olla, vaikka pinnan alla Cleaning Women on rokkibändi siinä missä muut.

Lavalla Cleaning Womenin jäsenet ovat nimettömiä numerosarjoja, robotteja, ja yhtä näkymättömiä kuin siivoojat: CW01 eli Puurunen, CW03 eli Kinnunen ja CW04 eli Vänttinen. Anu Keränen eli CW02 lähti bändistä vuonna 1999.

Intersubjectivity on yhtyeen ensimmäinen levy kymmeneen vuoteen ja uusi alku. Edellinen levy «U» (2009) saattoi luontevaan päätökseen Pulsatorista (2001) alkaneen elokuvallisen musiikin matkan.

Pulsator oli kuin siilinjärveläistä Aavikkoa siivousvälineillä soitettuna. Aelita – The Queen of Mars (2004) oli yhtyeen näkemys musiikista samannimiseen neuvostoliittolaiseen mykkäelokuvaan. Eskaloituneelta Kylmältä sodalta kuulostanut «U» vaelsi ydintuhon jälkeisillä raunioilla.

Nyt Neuvostoliitto ja sen estetiikka on jäänyt yhtyeen musiikista pois. Intersubjectivity on popeinta Cleaning Womenia koskaan.

Jos ennen Cleaning Women tyytyi sanomaan vähän ja luotti kuuntelijoiden tai kankaalla pyörivän elokuvan hoitavan loput, nyt yhtye koettaa tarjota koko kuvan.

Yleistajuisuus on ajanut keksityn kielen ohi, ja nyt Vänttinen laulaa vain englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Uusi eetos kompuroi etenkin Life Among the Concrete Dustin ja Living on the Streetsin kaltaisissa kappaleissa. Naivistinen, lukiolaislyriikalta kuulostava maailmanparannus sopii Vänttisen suuhun ja Cleaning Womenin musiikkiin varsin kömpelösti.

Tunne dystopiasta on ollut läsnä yhtyeen musiikissa aina. Sen esille tuominen eksplisiittisesti kumoaa dystopian viehättävyyden.

Intersubjectivity on käsitteenä hankala kääntää yksiselitteisesti, mutta usein sillä viitataan yhteyteen ja yhteisymmärrykseen ihmisten välillä. Nyt Cleaning Womenia on ainakin helpompi ymmärtää.

Spektaakkelin edestä on vedetty verhot pois, ja jäljellä ei ole kuin ukkoja, joilla ei oikeastaan ole mitään kiinnostavaa sanottavaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .