Levyarvio: Egotripin sedät jaksaa yhä heilua

Egotrippi

10

Warner

Arvio: 4/5

Kohta 25 vuotta yhdessä soittanut Egotrippi löysi vuonna 2015 julkaistulla Vuosi nolla -levyllään uudestaan soittamisen riemun. Siitä kirjoittamassani arviossa kuvailin levyä uudeksi aluksi ja bändin parhaaksi tuotokseksi. Simppelisti nimen 10 saanut orkesterin 10. pitkäsoitto jatkaa samalla linjalla, tarjoillen monipuolista poppia ja rockia. Levy kurottelee myös elektronisen ilmaisun puolelle ja iskee kehään ainakin Egotrippi-asteikolla punkiksi luokiteltavaa kaahausta.

Tunnelma ja tyyli vaihtelevat levyn kymmenen laulun välillä vähän turhankin tiuhaan tahtiin, mutta 10 pysyy kasassa kolmesta syystä: sävellykset ovat oivallisia ja sovituksiin sekä biisijärjestykseen on nähty melkoisesti vaivaa.

Nykyhetken trendi on julkaista mahdollisimman nopealla tahdilla yksittäisiä singlebiisejä, saada ne radiosoittoon ja erityisesti mahdollisimman korkealle kaikilla mahdollisilla Spotify-listoilla. Mukaan mahtuu aina muutama oikeasti hieno sävellys, mutta kuukauden kuluttua suurin osa kertakäyttökappaleista on ehtinyt unohtua ja tilalle ovat tulleet toiset vastaavat.

Siksi onkin ilo huomata levy-yhtiön keskittyvän Egotripin kohdalla nimenomaan albumikokonaisuuteen ja sen markkinointiin. Bändi soitti julkaisun alla salakeikan Helsingissä raitiovaunussa numero 10, ja kaikki levyn biisit julkaistiin jo ennen albumia singleinä striimauspalveluissa. Se tuntuu jonkin sortin piruilulta vallitsevalle tavalle tehtailla hittibiisejä.

10-albumia tehtiin kaikessa rauhassa vajaan kahden vuoden ajan tuttujen tuottajien kanssa. Mukana olivat Arttu Peljo ja Lasse Kurki, joista erityisesti Kurkea voisi kutsua melkeinpä Egotripin ulkojäseneksi. Tuottajantöiden lisäksi hän on vuosien varrella myös sovittanut ja säveltänyt bändin biisejä.

Moni harmonisen popin fani saattaa muistaa myös Kurjen ja kitaristi-säveltäjä Knipi Stierncreutzin The Krispies -terapiaprojektin 1990-luvun loppupuolelta, joka julkaisi vain yhden albumin ja soitti kourallisen upeita keikkoja.

Harmonioita ja tuplattuja lauluraitoja löytyy myös 10-levyltä. Perinteisempää Egotrippi-ilmaisua tarjoaa esimerkiksi mahtipontinen Ennen ja nyt -pop-paisuttelu, mutta kiinnostavinta antia ovat Kaaos-biisin hoilauspunk ja Patja-laulun kauniinrauhallinen fiilistely, suoraan 1980-luvulta tähän päivään aikamatkannut tunnelmapala.

Reilun kymmenen kuuntelukerran perusteella 10 voidaan nimetä erinomaiseksi levyksi, mutta vielä en uskalla kutsua sitä bändin parhaaksi teokseksi. Ainakin se on yhtä hyvä kuin Vuosi nolla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.