Levyarvio: Gasellien rap lainaa häpeilemättä 90-luvun poikabändikulttuurista

Gasellit

Jano

Johanna Kustannus

Arvio: 2/5

Terve 90-luku!

“No terve.”

Mitkäs fiilikset?

“Älkää koko ajan tulko kysymään, koittakaa välillä pysyä omassa ajassanne.”

Mutta ei se ole yhtä kivaa.

Viime viikolla Yle alkoi esittää uutta nuoriso-ohjelmaa Fomo Live. Ohjelma on eräänlainen uudelleentulkinta 90-luvun ikonisesta Jyrkistä. Onhan tätä yritetty aiemminkin.

Kuvataan vapaalla kädellä ja liikaa piristeitä nauttinut juontaja pyörii Helsingin keskustassa sijaitsevassa rennossa studiossa yleisön kanssa. Bändi esiintyy. Kaikilla on hauskaa.

Jyrki marssitti studioonsa 90-luvulle leimallisia poika- ja tyttöbändejä. Siksi ei ole mikään ihme, että ensimmäisessä Fomo Livessä esiintyi vastikään uuden albumin julkaissut Gasellit. Yhtyeestä puhutaan modernina, rap-sukupolven poikabändinä. Hätä-Miikka, Päkä, Thube Hefner ja Musajusa (miksi räppäreillä onkin niin hassut artistinimet) muodostavat oikein karismaattisen poppoon, jolle ei ole tällä hetkellä suoraa haastajaa. Yhtye on kuin jo kuopattu Ruger Hauer, mutta enemmän jääkiekkoyleisölle.

Tällaiselle bändille olennaista on samaistuttavuus. Gasellit räppää etenkin suurkaupungin nuorisolle: “Kämppä on pieni / mut vuokra on suuri.”

Kalliossa huokaistaan syvään: niin totta!

Mutta vielä tärkeämpiä ovat ihmissuhteista kertovat kappaleet, joihin sekoitetaan 90-lukua ja modernia nuorisoslangia: “Sun murot sanoo riks raks poks kun mä kusen niihin / kaikkiin sun unelmiisi.”

Riks raks poks on hyvin sympaattinen popkappale, jonka koukku nojaa 90-luvun sukupolvikokemukseen eli paukkuviin riisimuroihin. Siitä saadaan tarttuva ja helposti omaksuttava kehys hyvin tavanomaiselle parisuhdekappaleelle.

Harmi, ettei levyllä ole muita yhtä hauskoja kappaleita. Eniten hittipotentiaalia on JVG:n tähdittämässä Mitä mä Malagas? -kappaleessa, joka on kuin tehty äijäkomedian avainbiisiksi. Ehkä juuri siksi siinä ei ole mitään hauskaa. Kappale on kuitenkin kerännyt jo kiitettävästi striimejä.

T-paitaan sopivaa slogania mukaileva Nuku, syö, tottele, toista kritisoi kuluttavaa elämäntapaa ja normatiivisia diskursseja. Gasellien viesti on: et ole arkesi kanssa yksin.

Anna Puun tähdittämä Lumi tähtää suoraan radioon ja crossover-yleisöön. Se on 90-luvun ydintä: banaalia lyriikkaa, kun pimeyden tullessa ero koittaa ja parista jää vain askeleita ensilumeen.

Gasellit ei vielä tällä levyllä kasva nykyistä kokoaan suuremmaksi, eli sinne JVG-luokkaan. Yritystä ja potentiaalia on kuitenkin paljon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Kirja-arvio: Talvisodassa Lapissa taisteltiin tappavissa sääolosuhteissa – Miten talvisotataitoa Suomessa harjoiteltiin ennen sotia?

Levyarvio: Robbie Williams teki yhden tämän joulun parhaista levyistä Bing Crosbyn hengessä

JKMM Arkkitehdit on voittanut Kansallismuseon lisärakennuksen suunnittelukilpailun

Keikka-arvio: Oksentelevista korppikotkista kertova trio voitti yleisön puolelleen – The Aristocrats kävi Tanssisali Lutakossa Jyväskylässä

Teatteriarvio: Toksinen kapitalismi myrkyttää koko perheen Kansallisteatterin amerikkalaisessa klassikkonäytelmässä – Aku Hirviniemi vaihteeksi vakavan draaman parissa

Konserttiarvio: 120-vuotista taivaltaan juhliva Mieskuoro Sirkat teki vaikutuksen loppuunmyytyyn yleisöön

Popkantelisti, laulaja Ida Elina esiintyy Sepän Kipinässä – Poppi soi kanteleella myös Linnan jatkoilla

Tikkakoskelaisen Mara Vighin elokuvaidea katastrofien jälkeisestä maailmasta sai yllättävää vastakaikua – koekuvauksia The House of God -elokuvaa varten tehtiin ohjaajan kotikonnuilla

Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinto Pontus Purokurulle, Juhani Karilalle ja Reetta Pekkaselle

S. Wuorion maalaamon arvokas arkisto Museovirastolle

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.