Levyarvio: Herkkää ja mystistä kaihoa

Einojuhani Rautavaara: Works for Cello and Piano.

Tanja Tetzlaff & Gunilla Süssmann.

Ondine, 2018.

Einojuhani Rautavaaran (1928–2016) selloteoksia yhdistää tietynlainen melankolia: ei niinkään epätoivo kuin kaipuu pois surusta. Sen voiman tunnustavat myös Rautavaaran teokset sellolle ja pianolle levyttäneet saksalaiset Tanja Tetzlaff ja Gunilla Süssmann.

Yksiosainen Sonaatti nro 1 esittelee Tetzlaffin kyvyn hallita tarkasti sellon hyvin haastavaa korkeaa rekisteriä. Pianon hitaat Messiaen-maiset lisäsävelsoinnut ovat yhtäaikaisesti sekä kontrastissa sellon kanssa että jakavat sen tunnelman. Kiintoisa varhaistyö Kaksi preludia ja fuugaa onnistuu välttämään genrensä sudenkuopat. Sekä barokkivaikutteinen soolosellosonaatti että Sydämeni laulu palaavat jälleen melankolian äärelle.

Kaavasta osittain poikkeaa Sonaatti sellolle ja pianolle nro 2, josta löytyy intensiivistä dialogia, mielleyhtymiä minimalismiin kuin ensimmäisen sonaatinkin maisemia. Rantasalmelaista kansansävelmää lainaava Polska on maanis-psykoottisuudessaan napakka lopetusnumero.

Tarkka mutta riisuttu tulkinta sopii sentimentaalisuutta karsastavaan tunnelmaan. Duon saumattomuudessa kuuluu vuosien kumppanuus, ja tyylikkäästi valitut hyppyselliset romantiikkaa syventävät Rautavaaran monitulkintaisia harmonioita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.