Levyarvio: Interpol: Marauder -Parempaan suuntaan

Marauder

Toisen aallon post-punk-yhtyeistä Interpolille täytyy nostaa hattua. Debyyttialbumista on jo 16 vuotta aikaa, ja vaikka bändin ura on musiikillisesti ollut melkein pelkkää alamäkeä kakkoslevy Anticsin jälkeen, niin vaihtoehtorokkareiden lauluista välittyy yhä intohimoinen soittamisen tarve.

Interpol ei jäänyt toistamaan ensimmäisten levyjensä toimivaa kaavaa, vaan venytti esimerkiksi vuoden 2010 bändin nimeä kantavalla albumilla ilmaisuaan useampaan suuntaan, yrittäen valitettavasti aivan liikaa. Edellisellä El Pintor -levyllä orkesteri palasi yllättäen alkuaikojensa tyyliin, mutta unohti jälleen säveltää kunnon kappaleita.

Bändin kuudes albumi kuulostaa harkitulta kokonaisuudelta. Marauder on kaukana mestariteoksesta, mutta sen sekoitus orkesterin ominaissoundia ja siitä poikkeavia kokeiluja tukevat toisiaan.

Surveillancen melodiassa kuuluu synkistelijöille harvinaista hilpeyttä, Mountain Child on ainakin Interpol-asteikolla tarttuvan positiivinen laulu ja viimeiseksi säästetty It Probably Matters harvinaisuus, kaunis pop-kappale, jossa kuuluu vähän jazzia.

Marauderilla aikuiset miehet soittavat aiempaa räkäisemmällä soundilla. Levy on äänitetty vanhaan tyyliin nauhalle, ilman turhia studiokikkailuja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .