Levyarvio: Jarkko Martikainen & Luotetut miehet: Aina auki -Viiden tähden monikerroksinen, pohtiva kudos

Jarkko Martikainen & Luotetut miehet

Aina auki

Sakara

5/5

Ihminen, ihminen ja vielä kerran ihminen, ihmisen suhde toiseen ihmiseen, itseensä ja yhteiskuntaan. Siinä ovat reippaasti yksinkertaistettuna Jarkko Martikainen & Luotetut miehet -orkesterin toisen levyn laulujen aiheet. Aina auki on luonteva jatke bändin Ruosterastaat-albumille, mutta monipuolisista sovituksistaan ja lukuisista vierailijoistaan huolimatta sillä on edeltäjäänsä enemmän yhteistä bändin live-esiintymisen kanssa. Soundillisesti levy ei todellakaan ole rosoisen keikkatallenteen kuuloinen, mutta sille on tarttunut samaa soittamisen riemua, jonka voi kokea kokoonpanon keikoilla.

Äänimaailma on tarkkaan harkittu, monikerroksinen kudos, jolla perinteisen rockbändin soundia on maustettu useassa kappaleessa jousi- ja puhallinsoittimilla. Lisäksi muun muassa haitari ja mandoliini soivat Ema Hurskaisen, Anssi Salmisen ja Luis Herreron muodostaman bändin omasta toimesta, mutta esimerkiksi pedal steel -kitaraa soittaa Onnekkaat varakkaat -kappaleessa maestro Olli Haavisto ja kontrabassoa pompottelee Luotettu mies -laulussa Vesa Pisto.

Jarkko Martikainen on säveltänyt ja sanoittanut kaikki kappaleet, mutta ei ole diktaattori, ei edes lempeä sellainen, sillä näin monipuolisesti soiva levy ei synny kuin yhteistyönä. Vivahteikkaat laulut ovat täynnä tavaraa, mutta kaikki instrumentit erottuvat ja levy hengittää. Tuottajana bändiä on auttanut Leevi and the Leavingsistä parhaiten tunnettu Niklas Nylund, joka vastaa myös miksauksesta.

 

Levy alkaa Kahdeksas kuolemansynti -kappaleella, jonka ensimmäiset sanat ”Mä toivon jokaiselle vain pelkkää hyvää” tiivistävät Martikaisen elämänasenteen. Humaani taiteilija on aina ollut hyvien puolella, hän yrittää ymmärtää myös kanssaan eri mieltä olevia. Teksteissään Martikainen ei käskytä tai ohjeista, vaan esittää harkittua kritiikkiä ja koittaa avata keskustelua laulujensa erilaisten protagonistien äänillä.

Martikainen on aina ollut tarkkanäköinen havaitsija, mutta omakohtaisuus korostuu teksteissä aiempaa enemmän. Nyt lauluntekijä tuntuu tehneen osan kappaleistaan ennemminkin kokijana kuin tarkkailijana.

Aiheet vaihtelevat koiran ja ihmisen ystävyydestä kertovan Kiitos kaikesta -kappaleen ja maahanmuuttoteemaisen Siniristihoitolan välillä, joka taitaa musiikillisesti olla lähimpänä YUP-orkesterin ilmaisua kuin yksikään aiempi Martikaisen soolotuotannon laulu. Levyn svengaavasti kolistellen päättävällä nimikkoraidalla kertojaminä on Aina auki, sillä elämälle jää aina kiitollisena velkaa.

Arvottaminen alkaa olla jo hankalaa, mutta yli 15 kuuntelun perusteella Aina auki sijoittuu ainakin juuri nyt Martikaisen omalla nimellään julkaisemien levyjen parhaimmistoon.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .