Levyarvio: Kamaran viidennessä pitkäsoitossa murina ja melodiat ovat tasapainossa

Kamara: Kamara

Omakustanne

4/5

Keskisuomalainen metalliorkesteri Kamara julkaisi jo viidennen pitkäsoittonsa. Kamara on vuonna 2000 perustetun bändin ehdottomasti melodisin levy, jonka yhdistelmä tarttuvia kertosäkeitä ja rankempaa runttausta toimii jopa yllättävän hyvin.

Mukana on aiempaa enemmän puhdasta laulua mörinän lisäksi, joka ei kuitenkaan vähennä musiikin rankkuutta, vaan päinvastoin. Laulaja-kitaristi Juha Minkkisen murahtelu tekee suuremman vaikutuksen, kun tyylikeinoa ei käytetä koko ajan.

Kamaraa on taidettu verrata turhankin usein Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaukseen, mutta itse en kuule bändien välillä muuta yhteistä kuin suomenkieliset synkät lyriikat.

Kamaran soitto groovaa ja svengaa huomattavasti enemmän kuin Niskalaukauksen jynkytys, ja jos bändiä on pakko verrata johonkin toiseen suomalaiskokoonpanoon, niin ensimmäiseksi mieleen tulee melodista death metalia soittava Tuoni.

Kamara on melkein tunnin kestoinen teos, vaikka se sisältää vain yhdeksän biisiä. Niistä viimeiseksi säästetty Tulisade on uusintaversio yhdestä yhtyeen debyyttialbumin parhaasta kappeleesta. Muutamat lauluista ovat ehdottomasti liian pitkiä, mutta juuri muuta nillittämistä en kokonaisuudesta keksi.

Nimikkoalbumi on vajaan kymmenen kuuntelukerran perusteella parasta Kamaraa tähän mennessä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .