Levyarvio: Karina teki viiden tähden debyytin

Karina

Karina

Playground Music

Arvio: 5/5

Kotimainen popmusiikki on ollut pari viime vuotta naisten juhlaa. Esimerkkeinä mainittakoon Litku Klemetti, Sanni, Alma, Vesta ja viime syksynä erinomaisesti debytoinut M eli Minja Koski. Nyt lista saa jatkoa Karin Mäkirannasta, Karina-yhtyeen pääasiallisesta lauluntekijästä ja solistista – toki yhtään väheksymättä bändin muita jäseniä eli Niko Koivuhovia ja Helmi Tikkasta.

Mutta mikä parasta, Karinan debyytti paikkaa viime vuosina hiljaiseloa viettänyttä suomalaista indie pop -kenttää esittelemällä yhtyeen omaehtoisen, kiireettömän vision hyvästä popmusiikista.

Karinaa ja sen estetiikkaa on ehditty verrata niin Sufjan Stevensiin kuin PMMP:hen. Molemmat vertauksia, jotka kuka tahansa tulokas liittäisi osaksi markkinointiviestintäänsä – kuten Karina onkin tehnyt – mutta sanoissa on myös perää. Mäkirannan laulumelodioissa ja fraseerauksessa on paljon yhteistä Paula Vesalan kanssa, ja Bambiin voisi hyvin kuvitella Sufjan Stevensin haavoittuvan karismaattisen äänen. Levyn teospari Alku ja Loppu on myös kuin suoraan Stevensin laulukirjasta.

Mäkiranta kirjoittaa koruttomasti, jopa lakonisesti, mikä toimii parhaiten yhdistettynä katkeransuloisiin melodioihin: Kun on niin paljon nähty vaivaa kaiken eteen / että pahaa oikein tekee, lauletaan Bambissa ja vaikka sillä tarkoitettaisiin ihmissuhteen sijaan pieleen mennyttä brunssia, se kuulostaisi silti koskettavalta. Sävellyksenä Bambista muodostuu levyn kulmakivi: se on ajatonta popmusiikkia sanan parhaassa merkityksessä.

Karinan minimalistisessa soinnissa kuulee viitteitä myös Paavoharjun, múmin ja Grouperin kaltaisten artistien lo-fi-estetiikan ihannoinnista, sekä Sigur Rósin kaltaisten post rock -yhtyeiden dramaattisista paisutteluista. Valvetilan rajamailla liikkuva Uni on kuin kasettinauhurilla äänitetty, impressionistinen tuokiokuva yön hämärässä, ja Täällä sinua juhlitaan kasvaa komeasti post rock -maalailusta grandiöösiin finaaliinsa.

Löylyn voi jo nyt nostaa yhdeksi kotimaisen popmusiikin hienoimmista oodeista saunomiselle, jonka voi tulkita halutessaan joko ylistyksenä löylylle tai vertauskuvallisesti: Minä olen virittänyt itseni kylmän kovaksi.

Karina tekee vähistä aineksista suurta. Raitoja voi olla paikoin päällekkäin paljonkin, mutta äänimaisema ei ole tukossa, vaan kappaleilla on aina tilaa kehittyä ja hengittää.

Levy ei tarjoa listapopille ominaisia pikavoittoja, mutta hitaasti kasvavat, progressiiviset kappaleet palkitsevat kuuntelijansa. Vuoden debyyttejä, ehdottomasti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.