Levyarvio: Kotiteollisuuden 15. albumilla synkistellään, mutta arvostetaan myös kauneutta

Kotiteollisuus

Vieraan vallan aurinko

Johanna Kustannus

Arvio: 4/5

Vaikka aiemmin Kotiteollisuuden keikkakitaristina toiminut Miitri Aaltonen oli ylennetty bändin viralliseksi jäseneksi jo edellisellä Kruuna / Klaava -levyllä, niin hänen todellinen vaikutuksensa orkesterin ulosantiin ja soundiin kuuluu kunnolla vasta Vieraan vallan auringolla.

Tyyli ei ole muuttunut radikaalisti, mutta metallisen melodinen suomirockrähinä etenee tällä kertaa aiempaa vaivattomammin. Ehkä asiaan on vaikuttanut se, että laulaja-huutaja Jouni Hynynen ei ole enää yksin vastuussa sävellyksistä, vaan mukana on myös Aaltosen kappaleita ja riffejä.

Esimerkiksi vähän turhankin hynysmäisellä ryyppäystekstillä varustettu tarttuva singlebiisi Viinamäki on Aaltosen käsialaa. Hänen myötään soundimaailma on monipuolistunut, ja soittaapa mies myös muutaman kitarasoolon, jotka eivät Hynyseltä luonnistuisi.

Sanoitukset liikkuvat tutulla osastolla. Hynynen katsoo jälleen peiliin ja liioittelee näkemäänsä, huutaen ja rähisten maailman vääryydet ja vialla olevat asiat ulos systeemistään. Suomalaisen miehen sielunmaisemaa käsitellään jälleen kärjistäen, mutta mukana on aiempaa enemmän kantaa ottavia tekstejä. Parempiosaiset saavat kritiikkiä ja heikko-osaisten kaltoinkohtelu ottaa päähän.

Hynynen on vuosikausia käyttänyt teksteissään uskonnollisävytteistä katumusta kiertoilmauksena ties mille, mutta nyt hän toteaa Syöt, juot ja kuolet pois -kappaleessa, ettei kuoleman jälkeen olekaan mitään. Jumalaa ja pirua maalataan silti edelleen useassa lauluissa seinille.

Hynynen ei edelleenkään ole mikään kultakurkku, mutta hänen puhtaat melodiset lauluosuuteensa kuulostavat paremmalta kuin yhdelläkään aiemmalla teoksella.

Melkein tunnin mittaiselta levyltä ei juuri täytebiisejä löydy. Vainoharhassa Kotiteollisuus palaa uransa alkupuolelle, kun Killing Joke -vaikutteisesta laulusta tulee mieleen bändin parhaimpiin kuuluva Eevan perintö -albumi vuodelta 1999.

Mariaanien haudan melodia on taidettu pölliä Amorphikselta. Maanalaiset on kauniin rehellinen rakkaudentunnustus, ja synkästä pohdinnasta huolimatta levyltä löytyykin myös toivoa ja uskoa parempaan.

”Vaikka ihmiseen en luotakaan / luotan kuitenkin siihen, että uskon kauneuteen”, tunnustaa Hynynen herkistellen lähes seitsemänminuuttisella Pahuus ja viha -avausraidalla. Kotiteollisuus on usein ollut parhaimmillaan juuri tämän kaltaisissa pitkän massiivisissa lauluissa, joista toinen on tällä kertaa viimeiseksi säästetty nimikkoraita.

Harvassa ovat orkesterit, joiden 15. levy kuulostaa siltä, että soittajilla on edelleen hauskaa metelöidä yhdessä. Vieraan vallan aurinko mahtuu helposti Kotiteollisuudenn viiden parhaan levyn joukkoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.