Levyarvio: Levy kuin kuunnelma – Helvi Juvosen ikuisuuteen kurkottava runous ottaa Simanaisen sävelet hyvin vastaan

Mia Simanainen

Soi Helvi Juvonen

Omakustanne

Arvio 4/5

Mia Simanainen on niitä laulajiamme, jotka suhtautuvat genrerajoihin niin kuin niitä ei olisikaan. Kuten koko Simanaisen ura, Soi Helvi Juvonen liikkuu jossain jazzin, taidelaulun ja modernin uuskansanmusiikin kohtauspinnoilla.

Albumi rakentuu Simanaisen säveltämien Helvi Juvosen (1919–1959) runojen ympärille. Ne Simanainen toteuttaa lähinnä lauluäänellään. Kaikujen, kerrostamisen ja muun äänenmuokkauksen avulla kappaleista rakentuu yhtä lauluraitaa isompia teoksia. Välillä jyrähtää efektiukkonen, välillä huokaa harmoni tai kilahtaa soittorasia.

Kokonaisuus on kuunnelmamainen ja tunnelmaansa upottava. Folk-henkisenä kuuntelijana jään kaipaamaan tilkan laulelmallisempaa lähestymistapaa, muistettavampia melodioita, mutta laulut ovat nyt selvästi kokonaisuudelle alisteisia. Vaikuttavimpia on Toin tuulen, jossa yhtyvät ruotsalainen kansanmusiikkimelodiikka, perkussiiviset tunnelmat Afrikan sävellysmatkan tuliaisina ja nykyajan lauluyhtyesoundi.

Juvosen 1950-lukuinen, ikuisuuteen kurkottava runous ottaa Simanaisen sävelet hyvin vastaan. Kokonaisuus on lähes yhtä vangitseva kuin runomusiikkigenren viime vuosien muotovalio, Uinuva-yhtyeen Uinuva-levy (2013) Saima Harmajan runoihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.