Levyarvio: Molyn esikoinen yhdistelee tyylikkäästi rockia ja folkia

Moly

Luova Recordsista on lyhyessä ajassa muodostunut uuden keskisuomalaisen rockmusiikin keskeinen julkaisukanava. Pienlevy-yhtiön rosteriin kuuluvat muun muassa Litku Klemetti ja Tuntematon Numero, Mäsä sekä debyyttialbuminsa julkaiseva Moly.

Esa-Pekka Vierimaan runollisista teksteistä on helppo löytää samankaltaista inhorealismia ja mustaa huumoria kuin nuoren Kauko Röyhkän hengentuotteista, mutta häiritseviksi nuo maneerit eivät nouse.

Musiikissaan Moly yhdistelee tyylikkäästi rokkia ja folkia. Särökitaran sijasta levyllä soivat Ulla Laukkasen viulu ja jouhikko, jotka lisäävät yhtyeen sopivan taloudelliseen soundiin kuulaan ja kauniin sävyn. Vähemmän on enemmän tässä tapauksessa.

Vahvojen keskitempoisten kappaleiden lisäksi mukaan mahtuu myös rokkaavampia raitoja: motorisesti pumppaava Maantiekiitäjä tuo jo nimensä puolesta mieleen Modern Loversin Roadrunner-hitin ja sadomasokistisen kuvaston kanssa flirttaileva Endorfiinin jumala puolestaan Velvet Undergroundin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.