Levyarvio: Muuan Mies sukeltaa syvemmälle räpin ja reggaen estetiikkaan

Muuan Mies

Elämmekö unessa?

Helmi Levyt

Arvio: 4/5

Sillä toiset tuhlaavat liiastaan, minä henkeni kaupalla hummaan.

Yhtä kaunista esikoisalbumin aloitusta saa etsiä. Sitaatti on itsessään paljon enemmän: se on noussut kantavaksi teemaksi Muuan Mies -yhtyeen liki kymmenvuotisella taipaleella.

Hummaus on levittäytymässä kovaa vauhtia Helmi Levyjen ystävien keskuudesta turuille ja toreille. Ihmekös tuo: harva kokoonpano ottaa musiikkinsa ja olemuksensa puolesta yhtä avoimesti omakseen kaikenikäiset ja kaikista elämäntilanteista tulevat kuulijat.

Yhtyeen keulahahmo Ismo Puhakka on saanut vuosien varrella huomiota paitsi tekemänsä musiikin, myös taustansa vuoksi. Keikoillaan välittömästä ja rakkaudentäyteisestä presensistään muistettava Puhakka työskentelee siviilissä betonimiehenä, jonka taskusta löytyy muun muassa historian tohtorin, lastenkirjailijan ja runoilijan edesottamukset.

Puhakka itse on toistuvasti korostanut olevansa ennen kaikkea käsityöläinen, minkä näen kaikista luontevimpana lähestymistapana Muuan Miehen musiikilliseen ulosantiin. Yhtye on kokenut vuosien aikana muutoksia paitsi kokoonpanossaan, myös tyylissään. Tämä osoittaa rentouden, vapauden ja mielen muuttamisen mahdollisuuden olevan enemmän kuin esteettinen valinta.

Ministeri Yrjö Kalliseen viittaava Elämmekö unessa? on jälleen kerran loistava näyte rohkeuden ja omaan intuitioonsa luottamisen hedelmistä. Albumi esittelee kuulijalleen lyriikoiden osalta tutun Muuan Mies -katalogin: lämpöä ja läheisyyttä, ihmisen vastuuta ja vastuuttomuutta elinympäristöstään, toivoa ja toiveikkuutta sekä korkeamman puoleen kääntyvän, kiitollisen ihmisen.

Musiikillisesti yhtye sukeltaa syvemmälle räpin ja reggaen välimaastoon kuin koskaan aiemmin. Vierailijoina kuullaan niin puhallinsoittajiakuin Asa Masaa, mikä antaa albumille nostetta ja sovituksellisesti minimalistisemman alkupuolen jälkeen kaivattua väriä.

Ensimmäisenä sinkkuna julkaistu Karhukaiset, leikillisyyteen ja kepeyteen verhottu tuokiokuva ilmastonmuutoksesta huolestuneesta yksilöstä, aloittaa albumin unilauluun päättyvän loppupuoliskon, joka muistuttaa vahvimmin yhtyeen aiemmasta tuotannosta. Kontrasti levyn alku- ja loppupuolen välillä on suuri, mutta helposti lähestyttävien kappaleiden johdosta harmiton.

Neljännen albumin jälkeen uskallan ehkä jo todeta hyvän mielen sabluunan olevan uhka ilmeisesti kaikille muille paitsi Muuan Miehelle. Tuskin on toista yhtyettä, joka sopii yhtä ehdoitta niin pieneen kantakuppilaan kuin perhepuistoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.