Levyarvio: Ollapa suuri ja iso - The 1975 halusi tehdä klassikon

The 1975

A Brief Inquiry Into Online Relationships

Dirty Hit

arvio: 3/5

On yksinkertainen niksi, jolla saat musiikkitoimittajien huomion. Teet kuten The 1975 -yhtyeen laulaja Matt Healy ja ilmoitat haastattelussa tulevan levyn olevan kuin Radioheadin OK Computer (1997) tai The Smithsin The Queen Is Dead (1986). Tai ainakin se on tavoite.

Provokatiivinen vertaus rockmusiikin kaanonin mammuttiteoksiin takaa vähintään jonkinlaisen reaktion, on se sitten hyväntahtoista naureskelua, vihaa tai ihailua. Riippuu kuinka vakavasti kommentin ottaa.

Jos asiaa tarkastelee vakavasti, niin asetelma on sikäli huvittava, että harvoin “suuria levyjä” tehdään itsetarkoituksellisesti. Radioheadin tapauksessa esimerkiksi lopulta merkittävämpää oli, mitä tapahtui grungekrapulasta kärsivän OK Computerin jälkeen. Yhtyeen tarina jatkui poikkeuksellisella elektronisella tuplalevyllä, joka vahvisti OK Computerin asemaa uuden alkuna.

Mutta tässä se nyt sitten on, A Brief Inquiry Into Online Relationships, The 1975:n yritys suureellista rocklevyä kohtaan. Siinä on zeitgeistia, Bon Iveriltä kopioituja melodioita ja manipuloituja vokaaleja. Ja puherobotin kertoma tarina miehestä, joka rakastui robottiin ja internetiin. Viittaus Radioheadin Fitter Happieriin on niin ilmeinen, että naurattaisi, jos Healy kavereineen ei vaikuttaisi olevan tosissaan.

A Brief Inquiryn ongelma on juuri siinä, että se on kokoelma erilaisia muualta kopioituja esteettisiä kikkoja, joiden on tarkoitus ankkuroida levyn merkityksiä suuralbumien joukkoon. Sanoituksissa aliarvioidaan kuulijaa ja alleviivataan, että huomaattehan, tässä on nyt tätä ajankuvaa. Internet. Facebook.

Kun liika yrittäminen karsitaan pois, A Brief Inquirylla on myös oikein hyviä popkappaleita. Hedonistinen ja intohimoinen Love It If We Made It on yhtyettä parhaimmillaan: yhtye uskaltaa olla imelä ja banaali niin tosissaan, että lopputulos on vaikuttava.

Healyn bändillä on myös ansionsa siinä, miten se rakentaa kappaleensa haalien vaikutteita monista eri genreistä. Esimerkiksi Be My Mistake on silkkaa americanaa ja Mine on b-luokan komediassa esitettävää lounge jazzia. I Couldn’t Be More In Love on kuin Phil Collins soittamassa alakoulun gospel-henkisissä tanssiaisissa.

I Like America & America Likes Me trap-kikkoineen alleviivaa, että A Brief Inquiry on ennen kaikkea brittiläisen yhtyeen näkemys yhdysvaltalaisesta kimalluksesta ja muovisuudesta.

Jää nähtäväksi tuleeko A Brief Inquirysta modernia klassikkoa. Ehkei musiikillisesti, mutta jälkijättöisesti levy kertonee ainakin aikamme oireellisuudesta.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .