Levyarvio: Pariisin Kevään uusin levy on sitä ja tätä, no, kyl sä tiedät

Kuume

Arvio: 4/5

Mitä me tiedämme henkilö Arto Tuunelasta – muusikosta, johon Pariisin Kevät henkilöityy?

Emme oikeastaan mitään.

Hyvä niin. Jokainen Pariisin Kevät -levy on pysynyt toistaiseksi tälle ajalle poikkeuksellisena arvoituksena, joiden tulkitsemiseen ei ole voinut hakea tyhjentäviä vastauksia lehtihaastatteluista.

Tämä asetelma myös pakottaa keskittymään itse musiikkiin, jonka ytimessä ovat olleet Pariisin Kevään debyytistä alkaen paitsi Tuunelan suosimat antisankarit, myös heidän merkilliset one-linerit: Meteoriitti-debyytillä “Pikku-Huopalahden talot ovat niin kuin keksipaketteja”, sitä seurannut Astronautti puolestaan julisti “Hei mutsi mä en oo syönyt mun lääkkeitä.”

Uusimman Kuume-levyn nimibiisissä “Elvis on vielä elossa, jos sulla on hetki aikaa ja mustii kirsikoita.” Kappaleessa siivekäs, kruunupäinen Elvis tulee kevätiltana ikkunasta sisään itkemään laulun päähenkilön olkapäätä vasten. Kuinkas muuten.

Kuume kohoaa myös kevyesti yhdeksi Pariisin Kevään parhaimmista kappaleista nerokkaan falsettikertosäkeensä ansiosta.

Kuume on kappaleena myös kuin lyhyt oppimäärä yhtyeen estetiikasta. Koko tähänastinen Pariisin Kevään tuotanto on ollut kuin korkean kuumeen pöllyssä kirjoitettua; fantasian, unen ja todellisuuden välillä risteävää, juuri ja juuri hallinnassa pysyvää eskapistista lentoa. Yhtyeen nimikin on syntynyt masteroija Minerva Papin unen perusteella.

Tekstittäjänä Tuunela on Kuumeella entistä itsevarmempi. Esimerkiksi kuluneista fraaseista ja vapaasta ajatuksenvirrasta koottu Hei mä soitan sulle ihan kohta on sanoituksiltaan näennäisesti yhtä mumblecore-henkistä tyhjäkäyntiä alusta loppuun: Hei mä soitan sulle ihan kohta / mulla on akku tyhjä / vähän huono kenttä / ei mitään erikoista / tätä tää on / kyl sä tiedät. Ajallemme tyypillistä tyhjää lätinää vastaan voi kapinoida myös estetisoimalla sen.

Edellisiin levyihin verrattuna Kuume on monipuolisempi. Yhtye lainailee esimerkiksi industrialin ja elektronisen musiikin työkalupakeista (Pilvissä, Tiputa sun aseet, Liukuovet). Kuu katoaa -kappaleessa on puolestaan kaikuja Natalie Imbruglian Torn-hitin kaltaisesta 90-luvun naivismista. Kuume ei ole silti mikään raju irtiotto, pikemminkin toteamus: tätä tää on, kyl sä tiedät.

Vaikka introverttinä sooloprojektina alkanut Pariisin Kevät yhä henkilöityy paljon Tuunelaan, on se jo korostetusti bändi. Etenkin Artturi Tairan rooli on kasvanut. Taira ja Tuunela ovat vastanneet Kuumeen tuottamisesta yhdessä ja toistuvat kuuntelukerrat paljastavat, miten tuotannolliset yksityiskohdat ovat parin käsissä aiempaa huolitellumpia.

Uusimmat

Kulttuuri

Elokuva-arvio: Kriitikon sydäntä särkee: jatko-osa ei yllä kulttielokuvaksi nousseen Iron Skyn tasolle

"Että katsoja poistuu salista kosketettuna, sellainen naiivi unelma mulla on", sanoo Jarno Kuosa – hänen ohjaamansa Sydänmaa on kaupunginteatterin kevään päätuotanto

Taiteen ja tieteen tukija Keski-Suomen kulttuurirahasto tukee ensimmäistä kertaa pelialaa sekä taidetta hoitolaitoksiin – apurahoja jaetaan tänä vuonna 620 000 euroa

Suomalainen suursarja esittää ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä – pääosissa Pohjoismaiden suurimpia tähtiä

Taidekeskus Salmela juhlii kesällä 30-vuotisuuttaan – mukana muun muassa Rafael Wardi, Samuli Alonen ja Juhani Saksa

Jyrockin esiintyjistä yli puolet naisia – indiemusiikin festivaalia vietetään Ilokivessä

Suru ja taikuus pokkasivat Suomen Nuorisokirjailijoiden palkinnot

Teatteriarvio: Jyväskylän Nykyteatteriyhdistyksen robottinäytelmän nostattamat ajatukset ovat polttavia ja perustavanlaatuisia, eikä niitä voi kytkeä pois päältä

Jyväskylän kaupunginteatteri esittelee kevätkauttaan yleisötapahtumassa tiistaina

Jaakko Kuusisto sävelsi Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-voittaja-romaanista oopperan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.