Levyarvio: Savon Kraftwerk teki viiden tähden levyn - Aavikko palasi discon pariin

Aavikko

Monopoly

Ektro Records

Arvio: 5/5

Vuonna 1995 Siilinjärvellä perustettu Aavikko on pysynyt jo miltei neljännesvuosisadan ajankohtaisena. Se on kunnioitettavan pitkä aika mille tahansa yhtyeelle.

Syntetisaattoritrion alkuaikoja sävyttänyt Yamaha-vetoinen neukkueksotiikka on vuosien varrella kehittynyt elektroniseksi kokonaistaideteokseksi, jossa on edelleen mukana livesoiton riemua ja tuttua melodista kuvastoa.

Bändin itsensä lanseeraama, musiikin ja mystiikan yhteen survova ”Muysic”-termi käärii koko kaaren kauniisti pakettiin. Aavikossa soittavat Tomi Kosonen, Paul Staufenbiel ja Tomi Leppänen. Heistä Leppänen on tuttu myös monista muista kotimaisista yhtyeistä Circlestä K-X-P:hen. Leppänen on soittanut myös Yoko Onon ja Thurston Mooren kanssa.

Trion edellinen albumi Okeanos (2016) oli varmasti monelle fanille haastava pala, sillä se ei sisältänyt lainkaan tuttuja discoelementtejä saati melodista ilottelua. Historia tulee kuitenkin osoittamaan, että tuo maailmoja syleilevä ambient-levytys kuuluu bändin parhaimpien julkaisujen joukkoon.

Aavikon kuudes pitkäsoitto Monopoly on käännös kohti tanssilattiaa. Se on bändin itsensä sanoin ”funktionaalista käyttömusiikkia”, jota on tarkoitus tanssia. We play, you dance.

Albumin avaussinkku Go And Know eli savolaisen kiero ”mene ja tiedä” osuu hyvin tuohon hahloon. Jossain Kraftwerkin ja Giorgio Moroderin välillä seikkaileva discopala on vocoder-lauluineen todellinen täsmähitti, joka tulee taatusti lunastamaan paikkansa myös bändin livesetissä.

Iskevä sinkkulohkaisu määrittää myös sitä seuraavan kokonaisuuden luonteen: Monopolylla tanssimusiikille sielunsa jälleen myynyt Aavikko tamppaa eteenpäin tasaisen tappavaa tahtia. Pohdiskeleville slovareille ei ole aikaa.

Tiukkoja rytmejä ja bassolinjoja värittävät melodiat ilmestyvät kuulijalle kristallinkirkkaina väläyksinä kuin 1980-luvun neonsävyt konsanaan.

Toinen albumin avainkappale on Superdeep Borehole. Haikeankaunis elokuvallinen teema viettää sekin Moroderin ja kumppaneiden suuntaan, mutta on pohjimmiltaan puhdasta disco muysicia.

Eeppisimmällään trio on päätösraita Olumpiassa. Kutkuttavasti kasvavan kappaleen kirjoitusasu kertoo myös jotain olennaista Aavikon taiteen syvimmästä luonteesta: siilinjärveläistrion virtaviivaisessa konseptissa on aina tilaa huonolle huumorille.

Kahdeksan kappaleen kompaktiin mittaan rakennettu Monopoly lunastaa vaivatta sille asetetun funktionaalisen tavoitteen. Se on likipitäen täydellinen Aavikko-levy.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .