Levyarvio: Sepulturan uusin on väsynyttä vääntöä

Machine Messiah

Sepulturan 14. studioalbumi voisi olla keskinkertainen levy, jos sitä ei olisi julkaistu Sepulturan nimellä.

Aikoinaan edelläkävijänä tunnettu ja maailmanmusiikkia heviin yhdistäneen bändin kokoonpanossa ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut mukana ainuttakaan jäsentä alkuperäiskokoonpanosta. Klassikkolevyillä soittaneesta porukasta kitaristi Andreas Kisser ja basisti Paulo Jr. ovat sentään edelleen osa orkesteria, mutta nyky-Sepultura on ihan eri bändi.

Laulaja Max Cavaleraa ei enää 20 vuoden jälkeen ole ikävä, mutta hänen rumpaliveljeään Igor Cavaleraa sitäkin enemmän. Machine Messiah on kolmas levy, jolla rumpuja paukuttaa teknisesti todella taitava Eloy Casagrande. Hänen soittonsa on virheetöntä, mutta siitä uupuu Cavaleran tavaramerkiksi muodostunut hieman huojuva groove.

Sepultura tekee edelleen kokeiluja, mutta sekasotku pikametallia, syntetisaattoreita, hard rockia ja ties mitä muuta on täysin vailla punaista lankaa.

Pari ensimmäistä biisiä toimii, mutta muuten levy on ärsyttävä sekamelska, josta tulee pää kipeäksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.