Levyarvio: Taika tapahtuu on Litku Klemetin tähänastisen uran paras kokonaisuus

Litku Klemetti

Taika tapahtuu

Luova Records

Arvio: 4/5

”Onkohan se jotain mistä en saa kii?” laulaa Sanna ”Litku” Klemetti toisen soololevynsä alkutahdeilla. Haastatteluissa hän on sanonut, että yksi levyn kantavista teemoista on inspiraatio, hetkien kipinä. Tämä eetos on Litkun musiikkiin kovin luontevasti istuva, läpileikkaahan se kaiken sanoituksista ja musiikissa vallitsevasta menneiden hetkien kaihosta aina DIY-meiningillä hoidettuun ja liikaa hiomista välttelevään studiotyöskentelyyn asti.

Tavallaan Litkun voikin nähdä nostalgian ja nykyhetken yhdistämisen projektina, joka loistaa tai kaatuu suhteessa siihen, millaisena kierrätetyn ja uuden tasapaino saadaan pidettyä.

Toisella soololevyllä silmään on vaihdettu Litkulle rakas progevaihde. Saatteessa puhutaan Frank Zappasta, mutta mitään niin äkkiväärää ei suoremmankaan ilmaisun ystävän tarvitse pelätä. Käytännössä biisit ovat pidempiä, aavistuksen hitaampia ja soundillisesti pulleampia. Samalla levyn rakenne ja musisointi ovat aiempaa mietitympiä.

Siinä missä Juna Kainuuseen oli kokoelma (sinänsä mainioita) popbiisejä, Taika tapahtuu -levyn kappaleet soljuvat luontevammin toisiinsa muodostaen vahvemmin kokonaisuutta.

Äänimaailman tukevoitumisesta voitaneen osaltaan kiittää levyn äänittänyttä ja miksannutta, aiemmin muun muassa Radiopuhelimia tuottanutta Pekka Tuomea, joka toimii nykyään myös Litku-yhtyeen kosketinsoittajana. Loistavista muusikoistahan bändissä ei koskaan ole ollut pulaa, joten yleisilmettä ei haittaa kun livenä kannuksensa jo lukemattomia kertoja lunastaneet muusikot pääsevät paremmin oikeuksiinsa myös levyllä.

Ainakin allekirjoittaneelle suurin osa levyn biiseistä onkin tuttuja keikoilta. Nimikkobiisin ja osuvasti nimetyn Urkurin mainiot kosketinriffit ja -välikkeet eivät putoa kauas The Doorsista. Miksi en lähtisi kaupunkiin muistuttaa spoken word -alkuineen ja kiihkeine kertosäkeineen Se-yhtyeestä, jonka johtohahmo Yarin kanssa Litku-bändi veti viime vuonna keikkoja. Sytkärin surisevat kitarat tuovat mieleen 70-80-lukujen vaihteen David Bowien, osavaihtelut Absoluuttisen Nollapisteen.

Selkeimmin yleiseen hittimittariin osunee pomppivasti pophistoriaan viittaileva Suklaasydän (”Mulla on suklaasydän, mulla on suljettu sydän ja levottomat jalat”) sekä levyn suorin poppibiisi, vastustamaton Yöt on unta varten. Tärkeintä lienee kuitenkin, että lopputulema kuulostaa ennen kaikkea Litku Klemetiltä ja Taika tapahtuu tähänastisen tuotannon parhaalta kokonaisuudelta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kulttuuri

Jyväskylä Sinfonia: Improvisoinnista nauttiva virolaiskapellimestari Jaan Ots johtaa keskiviikkona muun muassa Arvo Pärtin oppi-isän sävellyksen

Keskisuomalaiset taiteilijat esittäytyvät Maalauksen juhlaa! -näyttelyssä Beckerillä

Mika Kaurismäen Mestari Cheng kutsuttu useille elokuvafestivaaleille

Kielijuttu: Hopsan, hoppla ja hupsis – tunnistatko, mitä kieltä nämä ovat? Tuntemuksia ilmaistaan samankaltaisesti monessa eri kielessä

Sivuhenkilö Anna Laineesta tuli Outi Pakkasen dekkareiden suosikkihahmo, jota ilman kirjailija ei voi olla, vaikka välillä haluaisikin

Runoilija ja kirjailija Aila Meriluoto on kuollut – "Aikansa feministi, varsinkin näissä päiväkirjoissa", Panu Rajala luonnehtii

Levyarvio: Onni Rajaniemen herkkää Suomi-rock-kaahausta

Harvinainen tapaus Suomessa: Enid Blytonin seikkailuromaaniin perustuva näytelmä ensi-iltaan

1 500 haki, 60 otettiin – Maailmanmusiikkitapahtuma WOMEX käynnistyy keskiviikkona ensi kertaa Suomessa

Juba Tuomolan uutuudessa kovaotteinen poliisi surmaa naisen ja tämän ihmissikarakastajan – se on raisu ele, sillä Tuomolan tunnetuin sarjakuva on naisen ja tämän sika-avomiehen elämästä kertova Viivi ja Wagner

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.