Levyarvio: Tylsää larppausta

Sammal

Suuliekki

Svart Records

Arvio: 2/5

Turkulainen Sammal-orkesteri jatkaa tutulla linjalla. Orkesterin kolmaskin levy Suuliekki on täynnä rehellisiä pastisseja, 1970-luvun suomiprogelta lainaavia ja kuulostavia lauluja.

Svart-yhtiön rosterista löytyy muitakin tietyn aikakauden soundeja apinoivia orkestereja, joista Sammal on sieltä paremmasta päästä. Uppoaako orkesterin musiikki on hyvin pitkälti kiinni siitä, sietääkö tai pitääkö laulaja Jan-Erik Kiviniemen kailottavasta laulutyylistä.

Yhdeksän koukeroisen biisin kokonaisuus on turhan raskas paketti, kappaleiden ollessa monimuotoisuudestaan huolimatta keskenään turhan samankaltaisia.

Parhaimmillaan Sammal on saadessaan musiikkinsa groovaamaan, kuten Pinnalle Kaltevalle -kappaleessa. Orkesteri on täynnä taitavia muusikoita, mutta aiempia kehuja svengaavasta soitosta en ymmärrä. Rumpali Tuomas Karivaaran soitto on melkoista halonhakkuuta.

Turhan tönkön kolistelun ansiosta muukin bändi tuntuu tarpovan suossa pääsemättä eteenpäin. Kehut Suuliekki ansaitsee orgaanisesta äänimaailmastaan, joka on taidettu taltioida ilman turhia kikkailuja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.