Levyarvio: Viitasen Piia tekee upeaa luomufolkia

Viitasen Piia

Laulumaa

Texicalli

Arvio: 5/5

Viitasen Piian vuoden 2012 omakustanteena ilmestynyt orkesterin nimeä kantava debyytti ja vuoden 2014 Uni Onnesta -levy olivat hiimailevan luomufolkin parhaimmistoa, mutta Laulumaa-levyllä bändi nostaa riman vielä korkeammalle. Piia Viitasen lyriikat ovat paikoitellen vähän naiiveja, mutta hänellä ja orkesterillaan on hämmästyttävä taito saada sanottavansa kuulostamaan täysin rehelliseltä. Maailma on kaunis ja synkkä paikka, mutta Viitasen laulamana moinen itsestäänselvyys ei kuulosta lainkaan kornilta.

Vastaavaa americanaa, folkia ja kantria yhdistelevää musiikkia ei suomeksi tee kovin moni muu. Mieleen tulevat vain laulaja-laulunkirjoittajat Topi Saha ja Viljami Kukkonen. Heistä Viitasen Piia eroaa monipuolisemmalla soundimaailmalla, laulujen kuulostaessa hyvin henkilökohtaisilta.

Yhdentoista biisin sekaan ei mahdu ainuttakaan huonoa tai edes keskinkertaista sävellystä. Miksi pelkäisin aloittaa albumin kertomalla niistä harvoista hetkistä, jolloin osaa päästä irti menneestä.

Rukous rauhasta kasvaa kauniiseen metelöintiin ja on juuri se särö, jonka muuten maalailevan rauhallinen levy loppupuolelleen kaipaa. Luovu laulaen -biisin c-osa muistuttaa ilmeisen tahattomasti Anatheman A Natural Disaster -klassikkolevyn Are You There? -biisiä.

Valitettavasti jo viime vuoden puolella julkaistu Rauhan laulu -biisi ei ole päätynyt mukaan. Se on melko pieni kitinän aihe.

Laulumaa on vuoden 2016 parhaita kotimaisia levyjä.