Levyarvio: Ville Valo & Agents kantaa Rauli Badding Somerjokea reppuselässä ja kompastelee matkalla

Agents nostaa profiiliaan, mutta uusi levy on hapuileva Badding-tribuutti.

Ville Valo & Agents

Ville Valo & Agents

Universal

Arvio: 2/5

Nostalgia on kuningas. Se myy neljä iltaa Tavastialla loppuun. 65 euroa per lippu.

Agentsilla on ollut monta solistia, mutta Topi Sorsakoski & Agents -kausi on ollut yhtyeen paras ja menestyksekkäin. Viimeaikaisilla Vesa Haajan kanssa tehdyillä levyillä on ollut tuttu tavaramerkkisointi, mutta levyt eivät ole suuria riemunkiljahduksia aiheuttaneet.

Nyt ihmiset haikailevat junaa Kainuuseen, ja Agentsin nostalgia puree taas. Liput viedään käsistä.

Eniten se johtuu siitä, että solistina on HIM-yhtyeen laulajana tunnetuksi tullut Ville Valo.

Valon voimin palataan Agentsin ensimmäisen solistin, Rauli Badding Somerjoen pariin. Kannessa Valon tatuoidut kädet pitelevät Baddingin demokasettia. Valo on tunnetusti kova Badding-fani.

Levyllä on Baddingin demonauhoilta ennen julkaisemattomia kappaleita sekä tunnettuja hittejä, kuten Paratiisi ja Tähdet, tähdet. Viimeksi mainitusta tempoa on hidastettu ja sovitusta muutoinkin on estetisoitu entistä agentsimmaksi.

Kuihtuu kesäinen maa on aina kuulostanut liian hyvältä sävellykseltä Baddingin tekemäksi. Viime syksynä selvisi, että sävellys on plagiaatti unkarilaisesta kappaleesta Minden ember boldog akar lenni.

Näiden tietojen valossa Orpolapsi kiurun kuulostaa myös melkein liian hyvältä ollakseen somerolaismiehen tekemä. Se on sävellyksenä levyn parhaimmistoa, joskin kappaletta pilataan kummallisella ratkaisulla.

Osaan kappaleista on sekoitettu Baddingin laulua suoraan suhisevilta demoilta. On helppo ymmärtää, että tällaiseen ratkaisuun on päädytty, kenties kunnioituksesta artistia kohtaan. Leikkaa ja liimaa -ratkaisut kuitenkin rikkovat tunnelmaa ei-toivotulla tavalla.

Jos Agentsin pointti on tässä ajassa tarjota pakoväylä aikaan, kun oli lankapuhelimet ja kahvi maksoi Essolla markan ja kaikki tuntui olevan yksinkertaisempaa ja “aidompaa” kuin nykyajan näennäinen muovisuus, niin askartelu tuhoaa tämän autenttisuuden lupauksen. Yleisön ei tarvitse tuoda kirveitä, koska yhtye pilkkoo tanssilavan altaan ihan itse.

Orpolapsi kiurun -kappaleessa oleva Badding-väliosa tuo mieleen Beatlesin vuonna 1995 ilmestyneet kappaleet Free as a Bird ja Real Love. Niissä kuultiin edesmenneen John Lennonin ääntä demonauhalta muiden jäsenten laulaessa päälle. Ratkaisu oli koomisuudessaan kammottava.

Valon ääneen ja karismaan olisi voinut luottaa enemmän. Nyt Valo joutuu kantamaan Baddingin haurasta haamua reppuselässä kompastellen ja peläten, että Rauli tippuu kyydistä. Jos Baddingin demot välttämättä haluttiin saattaa yleisön kuultavaksi, ne olisi voinut esimerkiksi koostaa bonuslevylle.

Parhaiten toimivat instrumentaalit Kettu ja Kirstinkulma sekä levyn päättävä Tuutulaulu, jossa Agentsin historian kolmanneksi persoonallisin solisti tekee levyn parhaimman laulusuorituksensa. Kokonaisuutena levy on tosin sekava ja yllättävän yhdentekevä.

Ville Valo & Agents on levyn nimenä harhaanjohtava. Se ei ole omin jaloin seisova uusi Agents-levy, vaan kosiskelevuudessaan hapuileva Badding-tribuuttikokoelma. Ensisijaisesti oheistuote tuleville keikoille, joilla nähdään lopulta konseptin toimivuus.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .