Levyarvio: Yksityiskohtainen katsaus unohdettuihin helmiin

William Byrd: Late Music for the Virginals.

Aapo Häkkinen, cembalo ja virginaali.

Alba

Vanhan musiikin spesialisti Aapo Häkkinen on 17 vuoden tauon jälkeen palannut äänittämään brittiläisen myöhäisrenessanssin mestarin William Byrdin (1540–1623) musiikkia aikakauden kosketinsoittimille.

Byrdin myöhäisemmästä tuotannosta valitut kappaleet ovat lähinnä pavan- ja galliard-tanssipareja, mutta huomio kiinnittyy varsinkin väleihin ripoteltuun irtonaisempiin ja mielikuvituksellisempiin teoksiin kuten John come kiss me now, Lachrimae ja The Bells, jotka tuovat virkistävää vaihtelua muotosääntöihin.

Levyn yksityiskohtiin on kiinnitetty tuotannossa huomiota. Aikakauden soittimet on valittu tarkkaan säveltämishetkellä vallinneita ominaisuuksia silmällä pitäen aina virityksiä myöten, ja äänitys tallentaa myös soittimen koneiston hälyäänet luoden intiimin tunnelman kuulijasta lähellä soitinta.

Häkkisen soittaessa sekä cembaloa että spinettimallista virginaalia on kiinnostavaa huomata jälkimmäisen tummempi ja kuivempi sointi.

Kokonaisuutena levy on hyvin mielenkiintoinen katsaus nykypäivän kuulijalle melko tuntemattomaankin musiikkiin. Murtosointuinen, harpunomainen soittotapa tuo kuulijan eteen kekseliästä ja yksityiskohdiltaan rikasta musiikkia, joka enteilee jo pian seurannutta varhaisbarokkia ja kosketinsoitinten kultakauden alkua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.