Liekki - Paimen

LIEKKI

Paimen

Universal
Liekin uusi Paimen-albumi elää 1970-luvun musiikista: folk rockista, progesta ja popista. Kasarihumun keskellä se on piristävää, vaikka Liekin kohdalla kyseessä on paluu syntysijoille. Samoissa tunnelmissa liikkuivat albumit Magio ja Korppi 2000-luvun alussa.

Ihan entiseen ei kuitenkaan ole paluuta. Ensimmäisissä levyissä kiinnostavaa oli hienoinen raakuus. Nyt on jopa ylitehty.

Hienoviritetty soundimaailma soljuu pehmeästi ja kaiholla, mutta peittää alleen sanottavan. Fantasiamaan tapahtumat eivät välity tähän todellisuuteen. Vaikka onhan se ihan somaa, että raavaat miehet kertovat keijuista kuin ystävistään. Ja se siivittää heidät näin satumaisesti soittamaan.

Levyn kaunotar lienee biisi Kuningatar, jossa kitaranäppäily on yllättävän samankaltaista kuin italialaisella Francesco Frongialla.

1970-luvun äänillä leikkii ytimekkäimmin Pohjoinen tuuli. Levyn sanoituksissa sijansa on ehkä myös kirjallisuudella. Olihan 1960- ja 70-lukujen vaihde fantasian edellistä kulta-aikaa.