Lublinin taika - Jaana Seppänen

JAANA SEPPÄNEN Lublinin taika Avain 2008, 200 s.

Helsinkiläisen Jaana Seppäsen (s. 1958) moniulotteinen ja sävykäs esikoisromaani Lublinin taika avaa näkymän Puolan lähimenneisyyteen, slaavilaiseen mentaliteettiin ja menneisyyden haavoihin yleisemminkin.

Puolan yhteiskunnallinen murros 1980-luvun puolivälissä tulee näkyviin siinä, miten kommunismi ja solidaarisuusliike ovat kirjan kuvaamassa tilanteessa jo kamppailunsa käyneet, ja sen jälkeen versonut katolisuus on koettanut uudelleen kaivautua otolliseen maaperään.

Itäeurooppalaisen kulttuurin kuvaus on kaikkinensa taitavaa. Maan historian ja nykypäivän dialektiikka sekä kulttuurisen ilmaston ristiriitaisuus tulee käsinkosketeltavaksi notkean kielen ja syvälle luotaavien kielikuvien myötä.

Keinottelijat ja keikarit

Seppäsen romaanin päähenkilö, kielikurssille opiskelemaan tullut Timo Karhu asustaa yläkertaa talossa, jonka omistajapariskunta hankkii osan toimeentulostaan kuljettamalla ketuista saadut turkit pimeästi oman poikansa tuotantoon Yhdysvaltoihin.

Naapuritalon kotirouva pyörittää isältään perimäänsä bisnestä ja ottaa oman käden oikeuden iltapäiväilotteluun himottavan opiskelijapojan kera. Keinottelu ja kulissien ylläpito ovat elimellinen osa yhteiskunnallista systeemiä.

Opiskelijapojan odysseia vieraaseen maahan on yhdeltä tasoltaan identiteetin etsintämatka. Nainen on nuorelle miehelle edelleen arvoitus ja mieltä mylläävän himon kohde, mutta juuri naisten välityksellä päähenkilö hahmottaa omaa paikkaansa ja rooliaan maailmassa.

Yhteiskuntaluokkien, elämäntapojen ja ihmisten väliset jännitteet tulevat herkullisella tavalla esiin, kun keikariksi intoutunut brittimatemaatikko kommentoi museon oppaalle aateliskartanon taideaarteita. Toisaalla työläisperheen rikkinäisyys ja menneisyyden taakat kulminoituvat tummien huoneiden nojatuoleissa yksinäisinä ja omituisen irrallisina istuviin isäntiin.

Tragiikka ja komiikka kohtaavat toisensa kuin venäläisessä kirjallisuudessa ikään.

Autuuden ja pimeän portit

Päähenkilön katseessa puolattaret hehkuvat yhtä aikaa myyttisen viattomina ja hekumallisen houkuttavina kaikessa naisellisuudessaan. Syvemmältään erilaiset naiset voi nähdä myös portteina kirjan keskeisiin teemoihin.

Usia, Barbara ja Anna pyhimyksiltä perittyine nimineen kietoutuvat vertauskuvallisesti menneen ja tulevan tematiikkaan. Heidän kauttaan historian pimeä puoli valottuu yllättäen.

Ehkäisyvälineiden ja aborttien kiellot hävittivät ihmisiä luvatta siinä kuin keskitysleirien kammiotkin, eikä orastava kapitalismikaan räikeine mainoksineen kykene poistamaan historian pimeää. Martyrologian museon kivinen muistomerkki Majdanekin keskitysleirin portilla on poistettu, mutta näkyvillä sojottavat edelleen pystyyn jääneet rautakiskot.

Ihmisten valinnoissa näkyy eletyn elämän paino. Joskus se on taakka, josta on vapauduttava, joskus taas ponnin kohti uutta ja erilaista. Ihmiseksi kasvamisen tragiikkaa ei voi välttää.

Barbara ja Usia poistuvat uuden kulttuurin alta oman totuutensa ja kohtalonsa kutsumana. Anna valitsee toisin. Suhteellisuudentajussaan ja vitaalisuudessaan hän on oppinut, että "parempi on siirtää tietyt asiat unelmointiosastoon, ikiomaan sopukkaansa, jonne on joskus lupa mennä, mutta jonne ei pidä pyrkiä asumaan".

REIJA PALTTALA

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.