Luova laji - näkökulmia kirjoittamisen tutkimukseen - Juri Joensuu

JURI JOENSUU (TOIM.) Luova laji - näkökulmia kirjoittamisen tutkimukseen Atena Kustannus 2008, 197 s.

Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelman väki on ollut tuotteliasta ja julkaissut monipuolisen artikkelikokoelman. Sen lähtökohtana on havainto kirjallisuudentutkimuksen polttopisteen siirtymisestä teoksesta takaisin tekijyyteen. Uudenlaisessa tekijyydessä ei ole kyse pelkästään kirjailijan persoonasta vaan tekijyyden laajentumasta kattaen sen yhteiskunnalliset ja yhteisölliset ulottuvuudet.

Kun 1800-luvun kirjallisuudentutkimuksen perinne pyrki selittämään kaunokirjallista teosta kirjailijan elämän ja persoonan kautta, niin seuraavan vuosisadan suuntaukset käänsivät huomionsa kirjaan itsenäisenä taideteoksena. Nyt tuulen suunta on taas vaihtunut ja tekijyys on palannut tutkimuksen keskiöön, mutta eri tavalla kuin aikaisemmin.

Nykytutkimuksessa kirjailija on korvattu kirjoittajalla ja kirjallisuus kirjoittamisella, kun siitä on tullut arkisempaa toimintaa ja kuka tahansa meistä voi julkaista vaikkapa verkkoproosaa.

Teoksen yhdeksässä lyhkäisessä artikkelissa käsitellään muun muassa kirjoittajaidentiteettiä, kirjoittajakoulutuksen käytäntöjä, kirjoittamisen yhteisöjä sekä kirjoittamisen ja uusmedian kytkentöjä.

Mielenkiintoisimpina poimintoina mainittakoon Sara Rauman artikkeli Orkidean etsintää-elokuva-adaptaatio ja kirjoittaminen, sekä Juri Joensuun Koodiin kirjoitettu-digitaalinen runo, kirjoittaminen ja ohjelmointi.

Ensimmäinen käsittelee elokuvakäsikirjoituksen tekemistä romaanin pohjalta. Artikkelin mukaan romaanista syntyvä sovitus on aina itsenäinen taideteos, jossa alkuperäistekstin elementtejä yhdistyy käsikirjoittajan elämänkokemuksiin, persoonaan ja mielikuvitukseen. Rauman mukaan kirjoittajan tulee kuunnella sydäntään kirjoittamisprosessissa, eikä antaa alkuperäistekstille liikaa valtaa.

Toinen näyttää, millaista runoutta syntyy, kun menetelmänä käytetään koodaamista, mallina "runoinsinööri" Marko Niemen digitaaliset runot.

Digirunot syntyvät tietokoneohjelmoinnilla ja tuloksena on kieltä, kuvaa, liikettä ja miksei ääntäkin yhdistäviä mediataideteoksia, jotka voivat parhaimmillaan kyseenalaistaa vanhoja tottumuksia ja avata uusia näkökulmia kieleen ja taiteeseen.

Artikkelikokoelman tekstit ovat helposti lähestyttäviä ja maallikollekin antoisaa luettavaa. Tosin oppineempi lukija saattaa jopa kaivata haasteellisempaa tekstiä, jota kyllä tarjotaankin kirjan loppupuolella.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvin tasapainoinen teos, joka osoittaa, että kirjoittamisen maisteriohjelman joukko on ajan hermolla.

MATIAS HUTTUNEN