Mäntän Musiikkijuhlat: Angela Hewitt Serlachius-museo Göstassa

Mäntän Musiikkijuhlat osui kultasuoneen saadessaan Angela Hewittin esittämään Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat. Kanadalaisella Hewittilla on vuosikymmenten mittainen ura Bachin teosten esittämisen parissa.

Ennen konserttia pitämässään teoksen esittelypuheenvuorossa Niklas Pokki kertoi unelmoineensa jo 17 vuotta sitten Hewittin saamisesta esiintymään Mänttään. Viimein toive toteutui, ja lopputulos oli upea.

Goldberg-muunnelmat on eräs länsimaisen taidemusiikin kanonisoiduimpia klaveeriteoksia. 1740-luvun alussa valmistunut sävellys on kolmestakymmenestä muunnelmasta ja kahdesta aariasta rakentuva musiikillinen älypeli, joka onnistuakseen vaatii soittajalta teoksen muodon täydellistä hallintaa sekä kykyä saada barokin fatalistiseen äänenkuljetukseen myös tunnetta.

Vaatii todella suurta ammattitaitoa sekä taiteellista silmää, ettei Bachin jatkuvalle muuntelulle perustuva teos kuulostaisi soittorasiamusiikilta.

Tästä syystä Hewittin esitys oli kerta kaikkiaan loistava. Hewittin soiton älykkyys ja tunteikkuus saivat teoksen hengittämään. Muunnelmat aloittava, myöhempien osien monimutkaisiin sävelkudoksiin nähden seesteinen ja rauhallinen aaria vaihtui pian henkeähaukkovan upeiksi musiikillisiksi maisemiksi.

Hewittin hienostunut soittotyyli sopi teokselle erinomaisesti. Vaikka kurinalainen artikulaatio oli tarkkaa, ei soittoa vaivannut minkäänlainen runnovuus tai pakonomainen sävy. Vasemman käden aktiivisesti liikkuvat bassolinjat soivat vaivattoman tanssillisesti. Virtuoosimaisimmissakin osissa oli mukana sopivaa kepeyttä.

Hewitt esitti teoksen niin, että jokaisen muunnelman jälkeen kuultiin kertaus samasta osasta. Enimmäkseen tämä toimi hyvin, mutta pitkän ja rauhallisen 25. muunnelman kohdalla kertaus alkoi käydä hieman raskaaksi. Se oli kuitenkin pikkujuttu. Teoksen päätteeksi kuultu aloitusaarian kertaus soi haikeasti. Upea, musiikillinen matka oli ohi.

Hewittin tulkinnassa Bachin musiikki muuttui taiteeksi. Sen kuulijaan vaikutuksen tekeviä seikkoja voisi purkaa ja analysoida loputtomiin, mutta itse elämyksen herättämä kauneus ja esteettisyys jäisi kuitenkin aina selittämättömäksi.