Mäntän kuvataideviikot avautuvat perjantaina – tätä kaikkea on luvassa

XXIV Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Marja Helanderin saamelaiset juuret leimaavat Pekilossa yleisölle aukeavan näyttelyn tarjontaa. Tutusti esillä ovat nykytaiteen tekijät, ja joukossa on poikkeuksellisen monta saamelaistekijää.

– Ihmisen aika -teemassa hahmottelin aikakautta teollisesta vallankumouksesta ydinaseajan alkuun eli 1800-luvun alusta 1960-luvulle. Mukana on 55 taiteilijaa tai ryhmää, ja monet pohtivat ekologiaa sekä vastuutamme maailmasta. Ilmastonmuutos on keskeisenä, mutta tämä ei ole vain ympäristönäyttely. Ihmistä käsitellään myös politiikan, pakolaisuuden, ihmissuhteiden ja uskonnon näkökulmista, sanoi Helander lehdistötilaisuudessa keskiviikkona.

 

Helander on palkittu valokuvaaja, videotaiteilija sekä elokuvaohjaaja. Nämä ilmaisumuodot ovat veistosten, installaatioiden ja maalausten ohessa hyvin edustettuina. Biotaidetta näyttelyssä edustavat muun muassa Teuri Haarla, Anu Osva ja Johanna Rotko, eli artistit hyödyntävät töissään esimerkiksi bakteereja ja hiivaa. Useat teokset on toteutettu jäte- ja kierrätysmateriaaleista sekä ylijäämätavaroista. Tällainen on sisälle tulevan katseen vangitseva Paavo Paunun 8-metrinen veistos Normaalien maihinnousu. Teosta ei selvästikään tehty otsa rypyssä.

– Teen työt aika intuitiivisesti. Minussa on sen verran maalaria, että värit eivät ole sattumaa. Jätin työn rähjäiseksi, sillä eiväthän ihmiset ole täydellisiä, ja he ovat myös hauraita. Kasvot ovat minulle tärkeitä ja halusin myös ilmaista ihmisen kasvua, sanoi Paunu.

 

Toisessa humoristisessa työssään hän paljastaa, että lahopuun ytimessä ja ihmisen olemuksessa on paljon samankaltaista.

 

Taiteilijat tuntevat taidehistoriaa, ja muutamissa teoksissa historiasta ammennetaan suorasukaisesti. Esimerkiksi neljän kauniisti toteutetulla valokuvalla Katriina Haikala avaa seksityön monimuotoisuutta, ja samalla kyseenalaistaa mallin ja taiteilijan suhteen. Kuvissa seksityöläiset ovat Éduard Manetin, Akseli Gallen-Kallelan ja Henri Gervexin klassikkomaalausten asetelmissa vaatteet päällä.

– En ole turvallisesti kankaan takana maalaamassa. Malleissa on miehiä ja naisia, kukin esiintyy kasvoillaan ja nimellään, sekä paljastaa syyn seksityöhönsä. Alkuperäisissä teoksissa taiteilijoilla oli alastonmalleina nimettömiksi jääneet prostituoidut, nyt kuvissa alastomana on mukana vain taiteilija, sanoi Haikala.

 

Usealla näyttelyn taiteilijalla on pessimistinen kuva ihmisen ja ympäristön suhteesta, ja muutamassa teoksen näkymät ovat apokalyptisiä. Sanna Haimilan pleksille maalaamissa teoksissa on tuhoisat elementit ihmisen kasvojen kanssa ja Arttu Niemisen videoteoksessa Baabelin torni nousee peilikuvaansa vastaan.

 

Taiteilijat eivät vain synkistele. Esimerkiksi Kaija Kiuru näädän turkiksilla ja lampun varjostimien kehikoilla taivuttaa luontoa haluamaansa muotoon. Suomessa tapetaan runsaasti näätiä kanalintukantojen suojelemiseksi.

 

Luonto ja omakuva yhdistyvät häikäisevän hauskasti Berit Talpsepp-Jaanisoon kentaurimaisessa omakuvassa.

 

Kookkaan veistoksen viehkoa naisen yläosaa kannattaa jäniksen vahva takavartalo, ja väritys saa sävyjä lihaksistosta.

– Näyttely Mäntän Pekilossa aukeaa yleisölle perjantaina ja on esillä syyskuun alkuun. Tärkeää on, että kävijälle jää käynnistä vahva tunnekokemus, sanoi Helander.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .