Mäntän musiikkijuhlien tähtivieras Beatrice Rana rakentaa konsertteihinsa vahvan punaisen langan ja liitelee flyygelin siivellä

Mäntän musiikkijuhlien tämän vuoden tähtivieraisiin kuuluu 26-vuotias italialaispianisti Beatrice Rana. Hän nousi maineeseen voitettuaan 18-vuotiaana Montréalin pianokilpailun pääpalkinnon ja kaksi vuotta myöhemmin toisen sijan Van Cliburn -kilpailussa. Siitä lähtien Rana on soittanut lukuisissa maailman kuuluisimmissa konserttisaleissa ja kärkiorkesterien solistina. Pianokonserttojen rinnalla vähintään yhtä tärkeitä hänelle ovat sooloresitaalit.

– Haluan löytää soolo-ohjelmiini matkan, jolle voin ottaa kuulijat mukaan. Toki ollakseni vakuuttava lavalla valitsen sellaisia kappaleita, jotka tuntuvat omilta ja persoonallisuuttani heijastavilta. Silti niiden välillä täytyy olla myös punainen lanka ensimmäisestä sävelestä viimeiseen, Rana kertoo.

Mäntässä se lanka on lähes sadan vuoden aikamatka Pariisiin.

– Se alkaa 1830-luvulta Frédéric Chopinin etydeistä (op. 25). Hän asettui kaupunkiin nuorena miehenä pian Puolan kansannousun jälkeen ja nousi Pariisissa menestyksekkääksi säveltäjäksi. Etydit ovat kuin hänen tuolloinen muotokuvansa, jotka näyttävät myös hänen syvän suhteensa Puolaan ja puolalaisiin, Rana kuvailee.

–  Miroirs [v. 1904-05] puolestaan on Maurice Ravelin ensimmäisiä impressionistisia pianokappaleita, ja avaa aivan uudenlaisia kuvauksia maisemista ja luonnosta. Se on hyvin ranskalaista, syntyihän impressionismi Pariisissa, mutta Ravel toi siihen baskiäitinsä kautta myös jotain espanjalaista.

Rana päättää konsertin Igor Stravinskyn Kolmeen osaan Petruškasta, joka on vuoden 1921 lyhennetty pianosovitus säveltäjän kymmenen vuotta aiemmasta Petruška-baletista.

– Myös Stravinsky muutti nuorena Pariisiin ja aiheutti musiikillisen vallankumouksen niillä harmonioilla ja rytmeillä, joita hän käytti Ballets Russes’lle säveltäessään. Pariisi on ollut heille kaikille myös vaikutteiden lähde.

 

Muusikkoperheeseen syntynyt Rana aloitti soittamisen jo nelivuotiaana.

– Vanhempani olivat tarkkana siitä, kuinka aloittaa niin nuorena, ja siksi kävin ensin ryhmätunneilla, jossa pääpaino oli yhdessä tekemisellä. He eivät ikinä patistaneet minua soittamaan. Voitin silti ensimmäisen kilpailun jo viisivuotiaana. Yksityistunnit tulivat kuusivuotiaana, ja konservatorioon pääsin yhdeksänvuotiaana. En silloin ymmärtänyt, että olin mitenkään poikkeuksellinen. Soittaminen oli kuin kielen oppimista: ei lapsi ole tietoinen siitä, miten paljon osaa, kertoo Rana, joka alkoi ajatella itseään konserttipianistina vasta kansainvälisen kilpailumenestyksen myötä.

Tulevalla kaudella Rana aikoo keskittyä saksalaiseen repertuaariin, joka on jäänyt häneltä vähemmälle: Bachiin, Beethoveniin, Brahmsiin ja Schumanniin. Uusia kappaleita hän lähestyy ensin niiden ”arkkitehtuurin” kautta.

– Alan keskittyä yksityiskohtiin vasta, kun ymmärrän kappaleen rakenteen. Olen myös opiskellut sävellystä, mikä auttaa teosten ja säveltäjien ymmärtämisessä. Omia sävellyksiäni en kuitenkaan esitä, ne ovat aika kauheita, Rana nauraa.

– Tilaan kuitenkin säännöllisesti uusia teoksia varsinkin italialaisilta säveltäjiltä. Nykymusiikissa täytyy aina nähdä tietty vaiva selata teoksia läpi ja päättää, mitkä ovat esittämisen arvoisia. Vanhemmassa musiikissa aika on jo tehnyt puolestamme moisen laatukarsinnan!

 

Konsertoinnin ohella Rana on myös perustanut oman kamarimusiikkifestivaalin eteläitalialaislle syntyseudulleen Lecceen.

– Pianistin ura on stereotyyppisesti melko yksinäinen, joten on tärkeää voida saada soittaa yhdessä muitten kanssa. Tällä hetkellä kamarimusiikkia on valitettavasti vain noin kymmenesosa konserteistani. Kutsun soittajat festivaalille erikseen valmiiden ryhmien sijaan, ja vietämme päivät yhdessä paikan päällä harjoitellen ja nauttien. Hieman kuin teillä Kuhmossa, oivaltaa Rana.

 

Beatrice ja Pariisi -soolokonsertti Mäntän musiikkijuhlilla Serlachius-museo Göstan Kivijärvi-salissa klo 18:30.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .