M. Markov – Finljandija. Puna-armeijan Suomi-opas 1939.

Finljandija on venäläisille sotilaille tarkoitettu vajaa 100-sivuinen kirjoitelma Suomesta. Tekijäksi mainittu M. Markov lienee nimimerkki. Suomen sisäpolitiikasta esitetään oppaassa sen verran tiukkoja tulkintoja ja myös yksityiskohtia, että ne antavat aiheen epäillä ”Markovin” takana olleen jonkun suomalaisenkin haamukirjoittajan – Otto-Ville Kuusisen ja niin sanotun Terijoen hallituksen lähipiiristä.

Oppaassa käsitellään aluksi historiaa ja maantiedettä, mutta pääosin se on propagandistinen esitys 1920- ja 30-luvun Suomesta, josta on kirjoittajan mukaan tullut todellinen uhka maailmanrauhalle.

Toimittaja Pekka Tuomikoski on laatinut oppaaseen 70-sivuisen johdannon, joka on paikallaan ainakin asiaan ja sotahistoriaan vihkiytymättömälle lukijalle.

Finljandija-opas on syntynyt talvisodan aikana, Leningradin sotilaspiirin poliittisessa hallinnossa. Sen tarkoitus on antaa perusinformaatiota ja ilmeisesti nimenomaan ideologisesti oikeaoppista tietoa Suomesta venäläissotilaille. Siksi siitä otettiin reilu 100 000 kappaleen painos.

Opas alkaa luvulla ”Suomen menneisyydestä”, jossa korostetaan suomalaisten ja venäläisten yhteistä taistelua tsarismin sortoa vastaan: Suomen historia on kapinan sävyttämää kautta linjan.

”Mikä Suomi on?”-luku antaa suhteellisen karun kuvan maantieteestä, luonnosta ja vähäväkisestä kansasta. ”Valkoinen Suomi – neuvostovastaisten provokaatioiden pesäpaikka” esittelee kolmellakymmenellä sivulla 1920-30-luvun tilanteen, luokkataistelun ja eri kansanryhmien vastakkainasettelun.

1930-luku on oppaan mukaan ollut kauttaaltaan ankeaa aikaa Suomessa. Monissa väittämissä on osaksi tottakin: elettiinhän 1930-luvun alussa koko maailman mitassakin hurjaa pula-aikaa ja myös Lapuan liike nosti päätään. Ei Suomesta aivan syyttä loikattu itänaapuriin. Osa aktiivityöläisistä ja vasemmistolaisista muilutettiin sinne väkisin.

Historiallinen ja maantieteellinen osuus on tekstissä vielä suhteellisen maltillista, mutta kun siirrytään vuoden 1917 jälkeisiin tulkintoihin, Suomi ja sen työväenluokan ja talonpoikien ”riistäjät, tilanherrat ja imperialismin lakeijat” saavat kyytiä.

Finljandija voidaan nähdä puna-armeijan päällikkötasolla eräänlaisena toivekuvana ”valkosuomalaisten” alistamasta maasta ja väestöstä, joka kärsii nälkää ja vainoja – ja vain odottaa vapautusarmeijaa idästä.

Suomalaisten ”lahtarikenraalien” aloittaman sodan lopputulos on oppaan laatijoiden mielestä punainen Suomi, johon liitettäisiin Karjala. Tietenkin asiaan kuului myös liittosopimus ystävyydestä ja yhteistyöstä ”Suomen Demokraattisen Tasavallan” ja Neuvostoliiton kesken. Sellainenhan solmittiinkin Terijoen hallituksen ”aloitteesta” joulukuun 1939 alussa.

Oppaan suomalainen toimittaja Pekka Tuomikoski (s. 1975) on tietokirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa Urho Kekkosesta ja muistakin presidenteistä. Hän on nähnyt tarpeelliseksi selittää lukuisin alaviittein Finljandija-oppaan tekstiä. Pitkä johdanto kyllä riittäisi, liika toisto häiritsee. Opas on sen verran hurjaa tekstiä, että avautuu tänä päivänä normaalilukijalle sellaisenaan.

Aivan toinen asia on se, miten tavallinen puna-armeijan rivisotilas mahtoi aikoinaan noihin Suomi-tietoihin suhtautua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.