MARKUS NURMESNIEMI - Vihollisen sylissä

MARKUS NURMESNIEMI

Vihollisen sylissä

Mediapinta 2011. 179 s.
Mänttäläissyntyisen toimittajan Markus Nurmesniemen (s.1973) esikoisromaani Vihollisen sylissä antaa toisenlaisen perspektiivin sotiemme historiaan.

Lapsen silmin nähdyn kotirintamakuvauksen kautta tarina etenee venäläisen sotavangin ja suomalaisen talontyttären kielletyn rakkauden lyyrilliseen kuvaukseen. Itse pääasiaan saavutaan kuitenkin hieman turhan mutkikkaita polkuja. Keskittäminen pääasiaan olisi tehnyt romaanille hyvää, antanut sille kaivattua kerronnallista ryhtiä.

Nurmesniemi on hieman vanhahtava kertoja, koska hän haluaa selittää tilanteet juurta jaksain. Lukijan mielikuvitukselle soisi annettavan enemmän tilaa ja käyttövoimaa puhtaan kuvauksen välityksellä. Varsinkin, kun kyse ei ole laadultaan psykologisesta romaanista. Erityisesti poika-Laurin maailma on turhan valmiiksi pureskeltu. Missä on lapsen ihmettely, spontaanius, lapsen kätketty ja avautuva suhde todellisuuteen? Nyt kaikkitietävä kertoja sanelee, miten lukijan pitää Laurin kokemusmaailma nähdä. Tekstin ja lukijan välillä on turhaa selittävää ainesta, lukijan ohjailua kuvailun sijaan.

Nurmesniemi on vahvimmillaan kuvatessaan sotavanki-Vladimirin ja talontytär-Hannan välistä romanssia ja lempeää, eroottista vetoa. Biologia ei kysele nationalismin eikä vihollisuuskuvien perään. Venäläinen sotilaskin saattaa olla hienommista aineksista tehty. Nurmesniemi on tässä suhteessa humanisti, joka karttaa stereotypioita.

Vihollisen sylissä on sekä sotaromaani rintamakuvauksineen että tunnelmoivaa viihdettä romanttisine kertomuksineen. Kokonaisuus olisi kuitenkin kaivannut sekä sisällöllistä että tyylillistä stilisointia. Parhaimmillaan Nurmesniemi osaa kertoa sujuvasti ja vetävästikin. Ehkä sitten toisessa romaanissa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.