Maija Vilkkumaa päivitti murheellisten laulujen maan

Puolitoista vuotta sitten Maija Vilkkumaa sanoi, ettei missään tapauksessa tee koskaan lauluja keski-ikäistymisestä. Uudella albumilla Kunnes joet muuttaa suuntaa useampikin kappale kuitenkin kertoo... keski-ikäistymisestä.

- Minulle on aiemminkin käynyt näin. Olen ottanut jonkun teeman ja ilmoittanut, että tätä en ainakaan tee. Ja hieman myöhemmin teen sitten kuitenkin juuri sitä. Kai tämä on merkki siitä, että teema on muhinut minulla alitajunnassa, Maija Vilkkumaa naureskelee.

36-vuotiaan Vilkkumaan albumilla laulut keski-ikäistymisestä tarkoittavat myös menneiden muistelua. Teksteissä mainitaan sujuvasti muun muassa Neuvostoliitto, Dingo ja Yö.

- Suoraan 80-luvulta, kyllä. Rockmusiikissa nuoruus on aina ollut jotenkin tavoiteltava asia. Nykyisinhän rock ei enää ole leimallisesti nuorisomusiikkia. Voi jopa kysyä, onko se enää ollenkaan nuorisomusiikkia. Mutta se nyt kuitenkin on varmaa, että rock ei missään tapauksessa ole pelkästään nuorisomusiikkia, pitkälti yli 300 000 albumia myynyt Vilkkumaa pyörittelee.

Maija Vilkkumaa ei halua tavata paavia!

Nostalgia tunkee lonkeronsa myös Riku Mattilan tuottaman levyn äänimaisemiin.

- Haimme siihen 80-luvun tunnelmaa teemalla Phil Spector tuottaa Ramonesia, Vilkkumaa kiteyttää viitaten Spectorin tuottamaan Ramones-albumiin End Of The Century.

- Etsimme saundeihin isoutta. Paljon kaikua, eteenpäin menoa ja tarttuvuutta. Levyhän kuulostaa ajoittain lähes läkähdyttävältä.

Vilkkumaata ei tule tökätä tikulla silmään, vaikka vanhojen muistelu jatkuu myös kappaleessa Rock 'N' Roll. Nimestä ja riuskasta otteesta voi tulla mieleen vaikkapa Led Zeppelin.

- Tiedän kolme hyvää Rock 'N' Roll -nimistä kappaletta: Led Zeppelinin, The Soundsin ja Sielun veljien. Halusin liittyä tähän Rock 'N' Roll -jatkumoon, Vilkkumaa sanoo.

Kappaleessa lauletaan "en halua autoo, en haluu kirjoittaa kirjaa, en tavata paavii, en haluu pysytellä hiljaa..." Hoyt Axton riimitteli muinoin Lightning Bar Bluesissaan "I don't need no diamond ring, i don't need no Cadillac car...".

- Niin teki. Minulle Lightning Bar Blues on tosin tuttu ennen kaikkea Hanoi Rocksin versiona.

Suomalainen vaikenemisen kulttuuri

Ei olisi maailman kahdeksas ihme, jos singlenäkin julkaistu Lottovoitto vielä panee parrat pärisemään vähän vilkkaamminkin. Laulussa kerrotaan maasta, johon syntymistä on perinteisesti ylistetty lottovoitoksi. Siinä samassa pohjoisessa maassa kuitenkin miehet, naiset ja jopa lapset tappavat toisiaan. Kappaleen päähenkilöllä on kova hinku päästä pois "tästä paskamaasta"

Lottovoittoa voisi luonnehtia päivitetyksi versioksi Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa -kappaleesta.

- Joo, onhan se sitä tavallaan. Kappaleen teemana on kansakunnan nykytilan aiheuttama ahdistus. Täällä tunnutaan elävän aina vain kovempien arvojen ehdoilla.

- Ja tähän kaikkeen liittyvä suomalainen vaikenemisen kulttuuri. Ikävät asiat lakaistaan maton alle. Eihän se enää pysty yllättämään, mutta kummalliselta se kyllä vieläkin välillä tuntuu, Maija Vilkkumaa ihmettelee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.