Mamba: Miehiä ja ihmisiä (Free Agent Records)

Näin kärkeen on valotettava suhdettani kritiikin kohteeseen: olen käynyt kirpputorien levylaareja läpi hansikkailla saastattuani kerran sormeni kätkettyyn Mamban albumiin. Kammoan jalattomia matelijoita luonnossa ja levyllä. Herkesin käyttämästä sinänsä mainion Laitilan virvoitusjuomatehtaan tuotteita saatuani tietää sen yhteyksistä Tero Vaaraan. Lyhyesti: nöyrä kriitikkonne ei ole varsinaisesti Mamba-miehiä.

Vaikka sen kirjoittaminen sattuu, Miehiä ja ihmisiä soi kauniisti. Markku Johansonin kermaiset jouset tuovat ensiluokkaisesti sovitetulle levylle kaikuja suomi-iskelmän kultaiselta ajalta. Levyn sävellyksissä on oikeaa käsityöläisyyden tuntua – mitä tahansa Tero Vaaran henkilöhahmosta onkaan mieltä, tuntee tämä iskelmämusiikin kuin korkearekyyliset käsiaseensa. Sanoitukset ovat tyypillistä suomalaista ihmissuhdekuvastoa 50-lukulaisen maailmankuvan läpi suodatettuna: kun Tero Vaara laulaa ”mikä miestä vaivaa / se antaa naisen pompottaa”, muuttuu Mamba taas äkkiä kovin vieraaksi taiteeksi.

Nykyiskelmän ystävät ja Mambaa pitkään seuranneet varmasti löytävät tiensä levyn äärelle. Miehiä ja ihmisiä on kiistatta vahva julkaisu kentällään. Musiikki on kuitenkin aina enemmän kuin ääniaaltojen virtaa tärykalvolle. Mamban painolastina on Tero Vaaran hahmo ja tämän halla-aholaiset näkemykset.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.