Mari Mulari: Kaiku

Galleria Beckerissä 15.7.2015 asti.

Olen todennäköisesti melko usein tahattomasti huvittanut, hämmästyttänyt tai harmistuttanut kanssakulkijoitani suustani pullahtaneilla huudahduksilla ”Mikä valo!”, ”Vau, tuo aurinko!”, ”Oi, katsokaa!”, ”Ihana!”, ”Näitkö?!”. Tarkoitukseni ei ole häiritä. En vain mahda silmilleni mitään.

Samasta syystä tunnen syvää riemua sellaisten taideteosten ääressä, joissa valon, varjon ja värin hetkelliset havainnot ovat merkittävässä osassa. Galleria Beckerissä oleva Mari Mularin maalausten näyttely Kaiku on juuri tällainen.

Mari Mulari on Laukaassa syntynyt, nykyisin Rovaniemellä asuva kuva- ja esitystaiteilija. Hänen työskentelynsä on monialaista teatteri- ja sirkusproduktiosta musiikkiin ja kuvallisiin teoksiin usein niitä sekoittaen.

Galleria Beckerin ensimmäisessä huoneessa on esillä yksittäisiä akryylimaalauksia. Taaempi huone sen sijaan on maalauksista, valoista ja äänestä koostuva meditatiivisen rauhoittava installaatiokokonaisuus Civil Twilight Dialogue.

Osa Mularin teoksista on lähes abstrakteja värimaalauksia. Valtaosassa on kuitenkin ihmishahmoja pienin viittein määritellyissä tiloissa ja tilanteissa. Kirkkaat puhtaat värit ja voimakkaat kontrastit valoisuuden asteissa luovat erilaisia tunnelmia. On yksinäisyyttä, ikävää ja häpeää. On iloa, ystävyyttä ja uhkaa. On kaupungin räikeitä valoja ja puiston lempeää hehkua. On kaikki draaman ainekset.

Mularin maalauksissa hetki on pysäytetty ja päästetty saman tien jatkamaan matkaansa. Se, mikä näkyy kankaalla, on silmänräpäys, valon ja varjon kautta rajautuva ja silmänräpäyksen omaisesti epämääräinen leikkaus ajasta. Se, mitä ei näe, mutta jonka aistii siinä olevan, on aika ennen ja jälkeen räpäyksen.

Erityisesti minua jäi kiehtomaan mystisen Ohikävelyjä -maalauksen punapukuisen tytön ja tummien hahmojen välinen ahdistava jännite. Toinen tunnetasolla syvästi vaikuttava maalaus on kepeämpi Tapaaminen keltaisessa kevätvalossa.

Mari Mularin teoksissa katsoja pääsee kuin salamatkustajaksi johonkin, jota hän ulkopuolisena tarkastelee. Maalauksista syntyy kuvakertomuksia, pieniä elokuvanpätkiä, joiden käsikirjoittajana saa olla itse kukin. Teosten ripustus vaihteleville korkeuksille sekä niiden kokojen ja etäisyyksien rytmi tukee tätä elokuvamaisuutta loistavasti.

En mahda taaskaan silmilleni mitään. Vau, mikä näyttely!

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.