Maria Björklund - Planeetta Z

Maria Björklundin Planeetta Z:aa kansoittavat lukuisat pullukkaiset, söpöt ja pelottavatkin olennot. Elämä tuolla planeetalla tuntuu olevan melko kaoottista ja vaarallistakin, ja moni poloinen otus tulee äkkiarvaamatta syödyksi. Mutta vastaavasti aina joskus joku löytää itselleen rakkauden kohteen – jollei muuten niin jakautumalla kahtia.

Björklundin sanattomat neliruutuiset stripit ovat sympaattisinta sarjakuvaa, mitä muistan muutamaan aikaan lukeneeni. Monet niistä perustuvat yksinkertaiselle mutta nokkelalle visuaaliselle gagille – hyvänä esimerkkinä strippi, jossa kameleontin tavoin väriään ympäristön mukaan vaihtava otus yön tultua loistaa kaikissa sateenkaaren väreissä.

Toisaalta osa stripeistä ammentaa saalistuksen ja soidinmenojen kaltaisesta luonnon perusdraamasta.

Björklund luo maailmansa paksulla viivalla ja karkkiväreillä. Planeetta Z:n visuaalinen ilme on kuin psykedeelinen lastensarjakuva. Siinä on sellaista sulavuutta ja ilmeikkyyttä, jota hiotumpaa jälkeä tekevien piirtäjien töistä saa usein turhaan hakea.

Björklundin albumia voi hyvin verrata ranskalaisen Lewis Trondheimin tai norjalaisen Jasonin saavutuksiin mykkäsarjakuvan genressä. Kaikille on yhteistä se, että sanat pois jättämällä he ovat onnistuneet luomaan tavattoman hurmaavia tarinoita, jotka ovat näennäisen yksinkertaisia mutta samalla salaa viisaita. Bravo!