Marianna Kurtto - Maisemasta läpi

MARIANNA KURTTO
Maisemasta läpi
WSOY 2009, 69 s.
"-- painavaa kantaa taskussa / tätä katkonaista kipeää kieltä". Marianna Kurton (s. 1980) runokokoelman viimeiset säkeet tiivistävät sen perustan: Maisemasta läpi on ensisijaisesti lähtöisin pyörryttävästä kielestä. Kirjallisuus on aina maailman ja itsen käsittämistä. Kurton toisessa kokoelmassa tämä tapahtuu kipeän kielen tutkimisena ja sen taivuttamisena merkitysten etsimiseen.

Runojen tarkoituksena on katsoa maisemasta läpi, laittaa sanat liikkeelle ja nähdä: "Tuhka nousee silmäluomilta, älä räpytä. Anna maailman kirveltää. Laava valuu / poskille, peittää eläimet ja lapset, ne ravistavat. Ei tarvitse rakentaa arkkia."

Runot avautuvat kielen purkautumina, sisällöt ja merkitykset tulevat jälkeenpäin. Osastossa "Valosta taottu saari" näkyy luottamus kielen voimaan, eivätkä sanat jämähdä paikoilleen. Luottamuksen puutteesta on jälkiä liian yritteliäissä viimeisissä sanoissa, jotka ohittamalla runo alkaa hengittää.

Eksyneitten valtakunta -esikoiseen verrattuna kirjoittajan kyky ja uskallus yhtä aikaa leikkisyyteen ja vakavuuteen ovat kasvaneet.