Marisha Rasi-Koskinen - Katariina

MARISHA RASI-KOSKINEN

Katariina

Avain 2011. 263 s.
Marisha Rasi-Koskinen (s. 1975) on kirjoittanut vaikuttavan esikoisen. Romaani nimeltä Katariina koostuu sirpalemaisista katkelmista, joissa vallitsee heti ensi metreillä epätodellinen tunnelma.

Onko Katariina millään lailla todellinen? Entä muut henkilöt, ovatko he vai eivätkö ole? Vähitellen, pala palalta, kokonaiskuva muotoutuu väkevien pohjavirtojen luomana.

Kirjan lapsilla on paha olla, äidillä vielä pahempi. Katariinan tunnelma tuo mieleen Guillermo del Toron fantastiset elokuvat, sillä orpokotimainen atmosfääri häilyy hetkittäin väkevästi lukijan yllä. Elämä on levotonta, mikään ei ole pysyvää, muutto talosta toiseen on itsestäänselvyys, samoin lasten jääminen heitteille.

Katariina ei ole mikään helppo kirja. Koen sen kunnianosoitukseksi Maria Vaaralle, jonka kirjoittamasta merkkiteoksesta Likaiset legendat Rasi-Koskinen on poiminut sitaatin teoksensa alkulehdille.

Maria Vaara oli kuhmolaissyntyinen kirjailija, joka julkaisi kasan huikeita romaaneja ja psykedeelisen hienoja runoja vuodesta 1973 alkaen. Hän sairasti skitsofreniaa, mutta siitä huolimatta hän pystyi tuottamaan teoksia, joissa kuvaa sairauttaan syvältä.

Rasi-Koskinen on koulutukseltaan psykologi ja osaa aivan ilmeisesti ymmärtää henkilöhahmojaan. Hän avaa heitä vivahteikkaasti sisältä käsin. Hänelle Katariina on epäilemättä aivan yhtä todellinen kuin kuka tahansa kadulla vastaan tuleva ihminen. Lukijalle hän tarjoaa kiinnostavan tehtävän.

Rasi-Koskista ei totisesti voi syyttää lukijansa aliarvioimisesta. Hän on kuitenkin haaste, jonka ottaa mielellään vastaan.