Maritta Lintunen - Mozartin hiukset

MARITTA LINTUNEN

Mozartin hiukset

WSO 2011. 222 s.
Runoilijana debytoinut jyväskyläläinen Maritta Lintunen on aiemminkin vakuuttanut nimenomaan novellistina. Mozartin hiukset osoittaa jälleen kerran, että kirjailija hallitsee tämän lajityypin suvereenisti. Psykologinen tarkkanäköisyys, juonenkäänteiden yllätyksellisyys ja muodon kiinteys on tavoitettu kiitettävästi.

Musiikkimotiivit ovat hyvin tärkeitä tämän teoksen novelleissa. Ne näyttäytyvät intohimoisena kiintymyksenä tai samastumisena säveltäjään, epäonnisena musiikin opiskeluna tai suistumisena marketin muzak-viihdyttäjäksi klassisesta taustasta huolimatta.

Monesti myös matkanteko on tärkeä irtiotto, askel itsenäistymiseen, olipa kyseessä liian nuorena vastuulliseksi kasvatettu veli tai itsekeskeisen pomon alistama siivooja.

Lintunen pystyy kehittelemään näennäisesti pienimuotoisista sattumuksista elämää suurempaa dramatiikkaa. Hän puhkoo arkipäivän täyteen ihmeitä, jopa magiaa. Teoksen aloitusnovelli Karavaani viipyy lapsen näkökulmassa ja tämän pettymyksessä aikuisten käsittämättömään, julmalakiseen maailmaan.

Joiusta Sibeliukseen

Niminovelli Mozartin hiukset kertoo minäkertojan pakonomaisesta tarpeesta saada muisto Mozartista hinnalla millä hyvänsä. Keskusmotiivin rinnalle kehittyy kuvaus erään ihmissuhteen lopusta ja pinnan alla kyteneistä jännitteistä.

Vastaava rakennelma on vielä keskitetymmin esillä Joiussa. Siinäkin on trillerinovellin aineksia. Vanhentuvan eteläsuomalaisen aviomiehen ja nuoren Pohjolan neidon salainen rakkausseikkailu ei jää kahden kaupaksi: vaimo on kekseliäämpi ja osoittaa hallitsevansa taiat siinä missä pohjoisen eksoottinen tyttökin. Nimenomaan tämä novelli on paraatiesimerkki tyylipuhtaudesta. Kaikki osaset loksahtavat kohdalleen, eikä mikään elementti ole tarpeeton.

Ainoastaan parissa novellissa loppulause on suotta alleviivaava. Loput olisi voinut jättää kokonaan avoimiksi, vaille tarpeetonta pyöristystä. Tämän lievän miinuksen voi silti laittaa sulkumerkkeihin; niin mitätön seikka se on.

Lintunen kokeilee harkitusti erilaisia muotoratkaisuja. Näkökulmanovellitekniikalla kirjoitettu Valentiinit antaa tilaa groteskille huumorille. Mitä tapahtuukaan, kun iskelmätähden fanitus saa sellaiset mittasuhteet, että oma elämä katoaa ja on altis lähtemään vaikka joron jäljille, kunhan vain saa jaettua intohimonsa jonkun kanssa?

Sibeliuksen elämäntarinasta ponnistava Jannen pää näyttää saman asian kääntöpuolen: voimakas samastuminen voi myös liittää kaksi ihmistä yhteen. He voivat jakaa saman tarinan, jatkaa sitä mielessään niin, että siitä muodostuu molempien kohtalo, ja he voivat hyväksyä sen.

Horkka vakuuttaa, että toisen ihmisen hetkellinen kohtaaminen musiikin avulla on mahdollista, vaikka vuodet ovat kuluneet ja ihmiset ovat ajautuneet erilleen: "-- olimmeko tällä tavoin ennen koskaan kuunnelleetkaan mitä käsistäni purkautui, millä voimalla ohimenneet kymmenen vuotta vyöryivät, tuiskusivat, puhalsivat ja pyrysivät meidän ylitsemme."

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.