Marja Björk – Poika

Marion syntyy tytöksi, mutta häntä eivät kiinnosta nukkeleikit, prinsessamekot eivätkä balettikoulu. Hän haluaa luistella hokkareilla, ja miekka on lahjoista paras.

Lieksassa varttuneen, nykyään Helsingissä asuvan Marja Björkin neljäs romaani Poika on suoraa puhetta transsukupuolisuudesta.

Marion tuntee olevansa kokonaan väärä, nimi ja sosiaaliturvatunnus pelottavat. Hän huutaa apua joka solullaan: ”Istuin pimeässä, jotta en näkisi itseäni.” Muutamat lyyriset laajennukset kertovat vieraudesta, mutta kavereita löytyy molemmista sukupuolista.

Yksinäisyys on ensisijaisesti kehon yksinäisyyttä: ”Juuri kun oli rennointa, iloisinta ja vapainta, tunne omasta yksinäisyydestä läheni kuin eläin. Se hyppäsi ensimmäisenä minun syliini.”

Marionista tulee ensin Makke, sitten Miro. Naiseuden ulkoiset merkit alkavat karsiutua. Rintoja ei tarvitse enää piilottaa ideaalisiteen ja ilmastointiteipin avulla. Pojat toivottavat hänet tervetulleeksi pukuhuoneeseensa.

Minäkertojalla ei ole ongelmia itsetunnon kanssa, kehon kanssa sitäkin enemmän. Tämä sukupolven avainsanat ovat nautinto ja oma etu. Poika on selviytymistarina, ja Miron osalta se jatkuu omalla tahollaan.

Teoksen lopussa Miro on hyvinkin korostetusti jätkä, mutta se on tässä yhteydessä ymmärrettävää. Fyysisyys korostuu tunne-elämää enemmän. Hallitaan voimalla, ei sanoilla. Muiden pompotus antaa ymmärtää, että elämän pitäisi sujua omilla ehdoilla. Rankat vaiheet eivät jalosta. Kärsimys on silkkaa kärsimystä, ei kilvoittelua.

Äidin ja lapsen suhde vaihtelee riitelystä ymmärtämiseen, huudosta heltyneeseen itkuun. Murrosiän karikot kaikkine kokeiluineen on kuvattu kaunistelematta.

Taloudellisessa ahdingossa on vaikeaa olla katkeroitumatta. Lapset vaativat sitä ja tätä, ja äiti kompensoi kotitöillä puuttuvaa ihmissuhdetta. Yksinhuoltajuuden jälkeen tulee uusperheen vuoro.

Vähitellen äidin oma trauma paljastuu ja keskinäinen sopu löytyy. Ristiriitojen keskelläkin äiti puolustaa omaa lastaan viranomaisia vastaan.

Tavallaan Björkin rankat teokset ovat yhden asian romaaneja, mutta Pojan ytimekäs kerronta kahlaa syvissä vesissä. Tiivis ja tehokas ilmaisu on tällä kertaa tarkoituksenmukaista. Poika tavoittaa pojan äänen uskottavasti. Suoraviivaisuus sopii minäkertojan suuhun.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.