Marja Björk – Prole

Like 2012. 212 s.

Lieksalaissyntyinen Marja Björk opiskeli juristiksi ja asuu nykyään Helsingissä. Esikoisromaani Posliini (2008) käsitteli pedofiliaa ja Puuma (2010) vanhemman naisen raastavaa rakkaussuhdetta nuorempaan mieheen.

Prole on paljas kuvaus Lieksan Pankakosken tehdasyhdyskunnasta. Tehtaan hierarkiassa herrat ja työläiset ovat eri kastia. Työläisetkin jakautuvat niin, että alimpana ovat siivoojat. Asuinalueet on luokiteltu sosiaalisen taustan mukaan.

Porvareilla ja sosialisteilla on eri urheilukentät. Kaupat on jaoteltu herrojen ja työläisten liikkeisiin. Elämää eletään tehtaan pillin mukaan ja vuorotyön sanelemassa rytmissä.

Posliinin tavoin Prolen minäkertoja on äärettömän yksin. Perheväkivalta rikkoo sen vähänkin yhteisyyden, mikä voisi olla olemassa, ja kyläläiset rikkovat loput.

Nuori tyttö syyllistyy vanhempien avioerosta. Se laajenee tuskaksi koko olemassaolosta: ”Ajattelin, että isän ja äidin tappelut ja eroaminen oli pohjimmiltaan minun vikani. Isä oli sanonut monta kertaa, että olin riesa tai tuokin tuossa.”

Taiteellisesti lahjakas ja kirjallisuudesta kiinnostunut nuori tyttö leimataan erilaiseksi ja vääränlaiseksi. Hän saa kantaa kestohäpeää. ”Ensokutsetin tietotoimisto” pitää siitä huolta. Se synnyttää minäkertojassa myös uhmaa: ”Jos olisin kuvaamataidon opettaja, en haluaisi, että minusta näkyisi, että olen Pankakoskelta.”

Proleen on sisäänrakennettu Aksel Sandemosen Janten laki: Mikä sinä luulet olevasi! Älä yritä poiketa ruodusta!

Marja Björk kirjoittaa tarkkaa ajankuvaa. Jokainen Pankakosken kulma kirjoitetaan auki, mutta Prole ei ole kosto- tai juorukirja.

Biisisitaatit väljentävät tiukkaa esinetodellisuutta. Björkin ihaileman Heikki Turusen Simpauttaja mainitaan tässäkin teoksessa. Enemmän Björk on kuitenkin Maria Peuran ja Taija Tuomisen seuraaja.

Minäkertojan vihlova yksinäisyys näkyy erillisyytenä ja sivullisuutena. Puristeinen kirjoitustyyli kuvaa ahdistusta. Vähäinen voima on ammennettava itsestä: ”Viha sammuisi, rakkaus kuolisi, toivoa en aina jaksaisi. Kaikkein kestävintä olisi tahtominen. Piti tahtoa.”

Suora kerronta kautta linjan toimisi paremmin kuin välikkeiden rakentelu. Niissä on äänessä Ruotsiin-muuttaja. Joka tapauksessa Prole on yhtä hyytävän illuusioton kuin Zen Cafen biisi Eipä tiennyt tyttö. Olipa kyseessä Pohjanmaa tai Pankakoski, nuori tyttö on samassa liemessä.

Samuli Putro pelkisti sen: ”Nyt jos kestät tämän vuoden / niin on seuraava, jos kestät sen / niin kestät sitten varmaan vielä yhden. / Tuolla kaupungilla liikkuu pari jätkää, joista toinen oli lähettänyt sulle terveisensä.”

Teoksen lopussa avautuu toivon näkökulma. Rikkinäinen äitisuhde eheytyy. Lämpö virtaa sydämeen. Äiti on antanut elämän, ja se on elettävä parhaansa mukaan.

Prolella on tärkeä merkitys sosiaalisten haavojen avaajana ja kovien kipujen kautta myös niiden parantajana.

Eija Komu

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.