Mark Mallon - Aregemia

MARK MALLON
Aregemia

Tammi 2010, 58 s.
Kuvitteellisen Aregemian valtakunnan piirteisiin kuuluvat Mark Mallonin runokokoelman mukaan maanalaiset luolastot sekä epilepsiaa ja mielenterveyshäiriöitä muistuttava sairaus.

Esikoiskirjaa voi lukea kuvauksena Aregemian totalitarismista, kameroin ja koodein valvotusta painajaisesta, jossa asukkaiden toiminta, ajatukset ja unet ovat kontrolloituja. Myös aika ja valo noudattavat hämärää, yksilön tahtoon mukautumatonta lakia, arvaamattomien murtumien logiikkaa. Kansalaiset vaikuttavat häiriintyneiltä ja häirityiltä.

Yhteiskuntaa enemmän aihe porautuu yksityiseen. Pitkää proosarunoa muistuttava teksti tihenee epämääräisillä paikoilla ja esineillä aidatuksi subjektiivisten mielikuvien ja aistimusten labyrintiksi.

Samalla Aregemiasta on luettavissa ihmissuhdedraamoja, joiden ristiriitana on suojautumisen tarve ja sen luokseen huutaman lähestymisen vaikeus tai mahdottomuus, ihmisen etäisyys ihmisestä. " Kauneuden ja täyttymyksen kokemukset pitää / hajottaa häiritsevillä äänillä tai häiritsevillä ajatuksilla, / jotta ne särkyisivät esineiksi."

"Kiiltäväpintaiset esineet" iskevät. Valot lävistävät. Henkilöt häilyvät tai törmäilevät fyysisen ja henkisen olotilan leikkauskohdissa. Ruumiilliset tuntemukset synnyttävät unenomaisia ja haavoittavia kuvia, joissa kivun kosketus ja mielen ahdistus yhtyvät.

Hienoisena ongelmana koen tekstin taipumuksen karata alta. Sinänsä tehokkaissa runoissa on toisiaan nielevää yhtäjaksoisen alleviivauksen vaikutelmaa, joka hieman myös peittää - siihen tapaan, että lukijan vastaanottavaisuus on välistä pyyhkiytyä yli.