Markku Ropponen – Pimento

Markku Ropposen uudessa dekkarissa Pimento yksityisetsivä Marlon Turmasella on lemmikkipossu Arvo, joka tekee aktiivista tuttavuutta uuden kotikaupunkinsa Jyväskylän kanssa. Arvon katse panoroi valppaasti kaupungin näkymiä ja uudistuvan miljöön kehittyvää ilmettä.

”Arvo kipitti takapuoli keinahdellen Jyväsjärven siltaa, työnsi toisinaan kärsän kaiteiden metallisten pystypienojen välistä ja nuuhkaisi etelätuulen mukanaan tuomia tuoksuja ja tuijotti Äijälän salmeen lipuavia veneitä, joiden kokassa vesi kuohui.”

Edellisessä katkelmassa yhdistyvät mallikkaasti Ropposen dekkarien kaksi tyylipiirrettä, toisaalta sarkastis-joviaali humoristisuus, toisaalta konkreettisen ympäristökuvauksen merkityksellisyys.

Paikallisvärillä, eräänlaisella ympäristösosiologialla on ollut keskeinen rooli myös Ropposen aikaisempien Kuhala-kirjojen sosiaalisessa havainnoinnissa.

Rikoksella on omat sosiaaliset juurensa ja oma kasvualustansa, vaikka toisaalta ihmisen luonne onkin kohtalo. Rikoksessakin ihminen tekee omaa muotokuvaansa, toteuttaa väärää minä-kuvaansa, muovaa kohtaloaan, joskus horjahtaa omasta kohtalostaan. Yksityisetsivä Turmanen on muuttanut Espoosta Jyväskylään ja perustanut etsivätoimiston. Yksityisetsivä Kuhala on lopettanut hommat Jyväskylässä, ja kaupungissa saattaa hyvinkin olla markkinarako yksityisetsivän palveluille. Jos on, Marlon Turmasen seikkailut voivat olla vielä monen kirjan aiheena.

Romaanissa Ropposen huumori lähenee paikoin veijaritarinan huumoria, eivätkä itse tapahtumat ole koskaan sinänsä kovinkaan ”uhkaavia”. Tapahtumat nähdään aina humoristisesta näkökulmasta.

Uudessa kirjassa väkivallan maneerit ovat jos mahdollista vielä pitemmälle ironisoituja kuin Kuhala-kirjoissa. Niin sanottu ”kovaksi keitetty dekkari” on aina tehnyt parodiaa itsestään Ropposen kirjoissa, ja se on ollut selkeästi Ropposen tuotannon oma tyylilaji. Uutuuden tyyli on aika likellä Kuhala-kirjojen tyyliä, toiston vaaniessa ilmaisua.

Yksityisetsivä Marlon Turmanen on keski-ikäinen suomalainen heteromies, jolla on sosiaalisia tarpeita ja jonkin verran seksuaalisia intohimoja, jonkin verran miehistä resignaatiota ja tarpeellista todellisuudentajua. Siksipä Turmanen voisi toimia miesten iltojen vetäjänä siellä, missä miehet voivat ilmaista vapaasti tunteitaan ilman maarittastuloita.

Mutta ilman Arvo-possua Turmanen tuskin menisi miesten iltoihin vierailemaan, sen verran omapäinen kaveri hän kuitenkin on, Arvo-possusta nyt puhumattakaan.